Elossa ollaan edelleen!

....tää on ollut vaan vähän laiska kirjoittelemaan....
Kuinka se aika kuluukin aina niin nopsaan? Ollaan nyt asustettu Tofun ja miehekkeen kanssa kaupungissa jo yli kaksi kuukautta ja paljon on ehtinyt tapahtua!

Tässä ihan meidän lähellä on koirapuisto ja se onkin hyvä, koska täällä vapaanapito ei ole ihan yhtä helppoa kuin kotopuolessa metsän vieressä. Kerran satuimme puistoon samaan aikaan Toffen ihanan tyttären, Doriksen, kanssa. Kyllä osaakin isä ja tyttö olla samanlaisia, vaikka ulkonäöltään kovin eroavatkin. Doris on siis basset hound/akita -mixaus ja vaikutti samanlaiselta kiusanhengeltä kuin isikoirakin on. ;) Valitettavasti tapaamisemme jäi kovin lyhyeksi kun puistoon tuli uroskoira ja me luikimme Toffen kanssa pois riitaa haastamasta.

Jätkä osaa rentoutua uudessakin kodissa.

Tässä parin kuukauden aikana ollaan käyty pitkästä aikaa parissa näyttelyssä, syyskuussa Hyvinkäällä ja eilen Jyväskylässä. Jätkä menee kehässä kuin vanha tekijä, paitsi etta ravissa tuntus olevan hirveen tärkeetä kilpakumppanien jahtaaminen. Huoh, toivottavasti saan tuon opetettua äkkiä siitä pois. Todella ärsyttävää kun koira hinaa edellä ravaavan uroksen perään eikä tiedä eikä näe mitään muuta. -.-' Tehokkaita keinoja otetaan vastaan! 

Hyvinkää RN 21.9.2014

Tuomari Esa Ruotsalainen: Tyypiltään erinomainen, mittasuhteiltaan hieman pitkä uros. Oikea pään malli. Silmät saisivat olla tummemmat. Hyvä ylälinja. Hyvä rungon vahvuus. Hieman pitkä lanneosa. Sopiva luusto. Riittävästi kulmautunut. Selvä urajiro. Hyvä sivuliike, takana kinnerahtautta. Miellyttävä käytös.

ERI AVK1 SA PU2 VASERT, tuomari perusteli valintansa paremmasta uroksesta liikkeiden perusteella. Hyväksyn, Toffella tosiaan on ahtaat takaliikkeet.

Sinä päivänä Toffe oli erittäin laiska liikkuja (paitsi kun edellä meni uros), mutta seisoi sitäkin paremmin ja ryhdikkäämmin. Jes! Ei tosin kaikki muutkaan koirat kovin mielissään juosseet, alustana oli todella epämiellyttävä sora..

PU1 Mitsuo Go Akogareno "Katsu" ja PU2 Vuorenvarman Velikulta "Toffe"

Jyväskylä KV 9.11.2014

Tuomari George Schogol: 2,5 years. Good size & format. Correct flat skull. A bit closed eyes. Flat feet, enough angulations behind though a bit narrow. Extended urajiro. 

ERI AVK1 

Ei SA:ta tällä kertaa. Toffe esiintyi kuitenkin taas todella hyvin. Oltiin ainoina kehässä joten liikkeetkin saatiin hyvin esiin, ainut vaan että minä vähän pilasin kaikissa kaarteissa kun tein liian tiukan käännöksen ja samalla pakotin koiran liukkaalle lattialle. Hmh. 

Eilen Toffe oli sopivassa mielentilassa kehässä, koska saavuimme näyttelypaikalle pari tuntia etuajassa. Toffe oli sopivan väsynyt virikkeellisen ympäristön tarkkailun vuoksi, mutta samalla myös yhteistyöhalukas kun oli joutunut kököttämään häkissään niin kauan. Paljastan tähän vielä, että syy miksi tulimme Paviljonkiin etuajassa oli "vääränrotuisen" kehän tsekkaaminen. Kuka tietää millainen karvakaveri taloon asteleekaan tulevaisuuudessa Toffen karvoja repimään. ;) 

Loppuun vielä kaverikuva tältä päivältä Kuhasalosta: 

Häiriötreeniä

Jes, kerrankin sattui loistava tilaisuus lenkillä!

Olemme Toffen kanssa päässeet irtipidon suhteen siihen pisteeseen, että häiriöttömässä (=ei eläimiä eikä ihmisiä näköpiirissä) ympäristössäToffe pysyy hyvin kuulolla ja mukana. Olen vältellyt vastaantulijoita metsälenkeillämme, koska alue on hyvin suosittu koiranulkoiluttajien keskuudessa. Tänään kuitenkin eteen sattui pari marjastajaa, jotka parinkymmenen metrin päässä kykkiessään näyttivät Toffesta hyvinkin epäilyttäviltä. Toffe tuijotti ihmisiä tiiviisti, mutta ei mennyt niiden luo ja pysyi kutakuinkin kuulolla (viimeistään joskus viidennelle ärjäisyllä kääntyi taas vilkaisemaan minua... :D). Huippua!

Hienoa kun kerrankin häiriöksi sattui tarpeeksi helppo haaste, eikä minun tarvinnut ottaa koiraa heti hihnaan. Pääsimme kulkemaan melko läheltäkin marjastajien ohitse eikä Toffe silti mennyt liian lähelle katsomaan.

Kivaa kun viimeinkin päästiin tekemään jotain uutta, tuntuu että minun laiskuuteni vuoksi olemme pyörineet samoissa kuvioissa ja tehneet samoja juttuja koko ajan. Olen vain niin kovin laiska tekemään mitään tavallisuudesta poikkeavaa.


Tulevana viikonloppuna elämämme pienet piirit kuitenkin muuttuvat kun muutamme täältä vanhempieni luota omaan kämppään kaupunkiin. Siellä meitä odottaakin uudet lenkkireitit (viimeinkin, jes!) ja monet kaupungissa asumisen ihmeet. Jännittää kuinka meidän maalaisten käy!

!

Joskus sitä miettii että olis kai noita helpompiakin koiria

...tänään oli taas sellainen päivä.

Käytiin pitkästä aikaa mätsäröimässä. Viime kerrasta onkin ehtinyt vierähtää jo useampi kuukausi. Reissu oli alusta asti vähän epäilyttävä, kun heti paikalle päästyämme Toffe aloitti vetämisen ja urinan vähän joka suuntaan. Junttikoira pääsi taas tuulettumaan, viime mätsärin jälkeen emme ole käyneet missään koiratapahtumassa. Jono ilmoittautumiseen oli todella pitkä, ja hetken odoteltuamme hoksaan etten muistanut pakata rokotuskorttia mukaan....Joten eikun tuhatta ja sa...siis ihan rajoitusten mukaan pikareissu kotiin ja saman tien takaisin. Siskoni jonotti Toffen kanssa sen aikaa mätsäripaikalla. Rokotuspassin kanssa ilmoittautuminen onnistui, ja alkoi tunnin odotus aikuisten kehän alkuun. Onneksi meillä oli venttailuseurana iki-ihana Muura, jota pyöritellessä ja järsiessä Toffen aika kului rattoisasti. :D

Kehässä Toffe esiintyi tahmeasti. Menimme sinne melkolailla kylmiltään, en jaksanut liikoja treenata etukäteen. Päivä oli ollut kuuma joten ehkä siitä johtuen Tohvelia ei esiintyminen ja ravaaminen kiinnostanut ollenkaan. Tuomarista näki heti, ettei se järin vaikuttunut Toffesta ja saimmekin aivan odotetusti sinisen nauhan.
Nauhakehässä koiria oli paljon. Meidän edellämme esiintyi dobberiuros jota Toffe kyräili aikalailla, huoh. Raviin lähtiessämme Toffe lähti jahtaamaan toopeparkaa. Koiraryhmä jaettiin kahtia ja menimme hetkeksi kehän ulkopuolelle odottamaan. Kehään palatessamme jouduttiin taas menemään dobberin taakse ja sen omistaja käski minun pitää koirani kaukana. Vastasin myöntävästi, mutta saman tien Toffe hyökkäsi. Sain pidettyä Toffen käsissäni, ja dobberiin suunnattu haukkaus osui onneksi minun käteeni (pelkkä nirhauma vaan). Hävetti kyllä tosissaan ja paljon, onneksi pudottiin kehästä melko äkkiä tuon episodin jälkeen.

En tiedä mikä tuossa nimenomaisessa koirassa Toffea niin ärsytti, mutta luulen että se oli sama koira jota Toffe pääsi kyräilemään muutama viikko sitten. Olimme viettämässä iltaa eräässä talossa ja minulla oli koira mukana. Talon viereisessä grillikatoksessa istui porukkaa mukanaan samanlainen dobermanniuros. Toffe pääsi huomaamatta livahtamaan ulos ja oli ilmeisesti käynyt pörisemässä  koiralle siellä katoksessa. Jos kyseessä oli sama koira kuin tänään, niiden välille on ilmeisesti jäänyt syvät vihantunteet. Ja samalla taisin minäkin saada osani dobberin omistajan vihoista, nice..

Hävettää ja ärsyttää suuresti. Luuulin että ollaan jo päästy kehärähinöistä yli, mutta ilmeisesti ei. Seisominen vielä sujuu, mutta se ravaus oli kamalaa. Se ei vain kertakaikkiaan sujunut kun edellä kulki jallitettava koira, höh. Ei kun vaan reeniä siis lisää....

Mutta onneksi meillä on jollut niitä onnistumisiakin Toffen kanssa! Viikonloppuna olimme Vuokatissa mökillä ja Toffe pysyi vaivatta irti! Viime talvenahan se kuuroutui melkein saman tien kun pääsi hihnasta ja lähti omille reissuilleen, mutta nyt se ei edes yrittänyt karata ja tuli aina kutsusta iloisesti luokse. Ihana koira<3 ...välillä.

Vuosi väliä.

Minun vauvasta on vahingossa kasvanut jo iso poika. <3
Yksi asia sentään pysynyt samana, valo polttaa häntäkarvat edelleen. :P

Elokuu 2013, 1v 5kk

Heinäkuu 2014, 2v 4kk

Ohops,

...taas on bloggailu jäänyt vähemmälle.

Dagen efter.

Meillä oli viime lauantaina valmistujaisjuhlat jotka sujuivat erinomaisesti myös Toffen osalta. Kaikki vieraat olivat tervetulleita ja saivat olla halutessaan rauhassa. Kaikki koirasta kiinnostuneet saivat irtokarvoja vaatteisiinsa (miten tuo voikin tiputtaa karvojaan kuukausikaupalla?!) ja osa jopa tassunjälkiäkin. Hupsis.

Sunnuntaina Tohvelia väsytti kovin, olihan se joutunut päivystämään juhlakansaa yöhön asti. Minun kannaltani koiran väsymys tosin oli vain hyvä juttu, kun en itsekään aivan hehkeimmilläni sinä jälkeisenä päivänä ollut...

Maanantaina lähdimme kahdestaan pitkälle automatkalle mummilaani Iihin. Toffea selvästi kyllästytti autossa jumittaminen, koska pysähdysten jälkeen sitä ei oikein huvittanut hypätä takaisin kuumaan autoon.

Perillä meillä oli kuitenkin taas mukavaa ja lähdimme joenrantaan ihastelemaan auringonlaskua. Joen vesi oli matalalla joten vettä inhoava Toffe uskaltautui kahlomaan mudan poikki rannanläheiselle saarekkeelle joka lienee täynnä hyviä mm. vesilintujen jättämiä tuoksuja. Mutaisuus ei siis ilmeisesti Toffea haittaa, märkyys vain.

Keskiviikkoiltana ajelimme takaisin kotiin ja sen myötä suoritimme arkeenpaluun. Viikko on ollut helteinen joten tänään pulahdimme lenkkipolun varressa sijaitsevaan lampeen viilentelemään. Kuumuudestan huolimatta koira ei mennyt uimaan vapaaehtoisesti joten pienesti pakottaen työnsin sen jorpakkoon jotta kastui koko turkki. Järin tyytyväinen herra ei asiasta ollut, mutta voi tilanteeseen nähden hyvin. Viileys on ilmeisesti ihan mukavaa, vaikka märkyys ällöttääkin. 

PS. Olihan Toffe juhlien suhteen hyödyksi muutenkin kuin vain yleisenä viihdyttäjänä. Se nimittäin osallistui valmisteluihin avustamalla teltan pystytyksessä! Ohut verkkokangas ei ilmeisesti koiran silmään näy, nimittäin Toffe kävi useamman kerran ihmettelemässä ja tökkimässä nenällä tuota kummallista näkymätöntä kulkuestettä. Melko äkkiä kankaaseen ilmestyi myös reikiä kun siitä olisi pitänyt päästä läpi...

PPS. Tulee nyt melko kuvapainotteinen postaus, mutta sain aivan upean valmistujaislahjan vanhemmiltani: taulun johon on piirretty kaikki perheemme koirat. Toffekin on nyt siis ikuistettu muutenkin kuin vain sähköisten kuvien muodossa. <3

Onni, Toffe ja Topi. <3

Hiljaiseloa

Blogissa on viime aikoina ollut hiljaista (kerran tässä taannoin yritin jotain postata mutta Bloggeria ei huvittanut julkaista eikä tallentaa tekstiäni) mutta niin on ollut Toffenkin elämässä. Minun aikaani ovat vieneet valmistujaismenun suunnittelu ja toteuttaminen sekä uudessa työpaikassa aloittaminen.

Uudesta työpaikasta johtuen meillä taitaa Toffen kanssa jäädä näyttelyissä kiertäminen tänä kesänä kokonaan pois. Harmillista minusta, mutta Toffen elämä siihen tuskin kaatuu. Koetetaan sitten käydä mätsäreissä mahdollisuuksien mukaan.

Tänään kävin Toffen kanssa pitkästä aikaa pyöräilemässä. Ei menty kuin muutama kilometri, koska Toffella edelleen vaivaa lihasjumit (kolme hierontakertaa takana, ainakin yksi vielä edessä). Aluksi koira veteli menemään superinnoissaan hirmuista kyytiä, mutta kiivettyämme pitkähkön ylämäen vauhti hyytyi. Liekkö sitten kunto loppunut vauhdikkaan alun jälkeen tai muuten vaan kiinnostus lopahti. Tuosta jääräpääkoirasta kun ei aina tiedä. :P Veikkaan kyllä jälkimmäistä, koska kotiin päästyämme virtaa taas riitti ja jätkä pisti matot rullalle leikkiessään vinkulelun kanssa....

Ainiin, pitäisi taas alkaa heräilemään mejäilynkin saralla... Yhden jäljen olen jo tänä keväänä tehnyt, mutta siitäkin on vierähtänyt jo useampi viikko. Miten tämä aika meneekin näin vauhdilla? O.o

Aikuistumista henkisesti ja fyysisesti

Elämä teinikoiran kanssa on muovautunut pikkuhiljaa ihanan helpoksi. Toffe osaa (useimmiten) kulkea hihnassa nätisti ja ohitustilanteetkin ovat helpottuneet huomattavasti joulukuussa alkaneen tehotreenin ansiosta. Kotonakin elämä on helppoa: koira nukkuu paljon ja hepulitkin ovat laimentuneet. Edes taloon tulijoita ei enää tarvitse innostuksissaan tervehtiä yhtä riemukkaasti kuin ennen.

Meininki on siis nykyään ihanan iisiä ja rauhallista. Nykyään päänvaivaa tuottaa enää irtipito (on pitänyt ottaa liina takaisin käyttöön) ja nyt uutena vaikeutena lihasjumit takapäässä. Noin viikko sitten aloin huomata muuttunutta käytöstä Toffessa. Se muuttui välillä lenkeillä haluttomaksi liikkumaan ja oli jo pidemmän aikaa usein järsinyt lantiotaan vasemmalta. Omituinen käytös vain lisääntyi ja siinä vaiheessa kun Toffe hakeutui lalttian keskiöstä sängyn alle nukkumaan tajusin, että jokin on nyt vialla ja on aika tehdä asialle jotain. Kyselin Facebookissa kasvattajan kennelsivulla muilta koira ihmisiltä neuvoa mitä tulisi tehdä, ja siellä minua neuvottiin varaamaan aika koirahierojalle. Soitin ja sain ajan täksi päiväksi eli maanantaiksi.
Hierojalla selvisi, että epäilyksemme muiden vuorenvarmalaisten kanssa olivat osuneet oikeaan. Toffella oli alaselän lihakset niin pahasti jumissa ja kipeinä, että jo hierojan ensimmäisestä kosketuksesta Toffen täytyi vähän ärähtää. Koira saikin sitten session ajaksi kopan päähänsä jotta tilanteesta saatiin rento. Hierojan ei tarvinnut pelätä saavansa hammasta ja koirakin rentoutui kun tunnelma ei ollut kireä.
45min kestävän session aikana hieroja sai selvitettyä kipukohdat ja vähän avattuakin niitä, mutta varattiin kuitenkin jo viikon päähän seuraava aika. Koirat ei kuulemma tarvitse samanlaisia hierontajaksoja kuin ihmiset, mutta muutamia kertoja kuitenkin.

En tiedä mistä nuo lihasjumit ovat tulleet. Hieroja kertoi nyt tänä talvena olleen monia koiria, joilla on epämääräistä kipuilua ilmeisesti liukkaiden teiden takia. Liukastumalla Toffekin on voinut juminsa saada, mutta varmaksihan sitä ei voi sanoa.
Mulla ei tule mieleen mitään tiettyä hetkeä jolloin tilanne olisi voinut tulla. Joulun aikaan potkaisin Toffea kerran vahingossa vatsaan (tarkoitus oli vain tyrkätä hötkyilevä koira pois kimpustani mutta isku menikin voimalla ohi arkaan paikkaan...) ja silloin se vetikin melkoisen drama-kohtauksen, mutta nämä oireet alkoivat vasta paljon sen tapahtuman jälkeen. Tammi-, helmi- ja maaliskuussakin oli pari mätsäriä ja näyttelyäkin missä Toffe antoi ihan rauhassa kopeloida itsensä läpikotaisin. Nyt viikko sitten näyttelytreeneissä väisti tuomaria ensimmäistä kertaa ikinä.
Meillä on nyt näyttelykielto päällä (taas!) siihen asti että saadaan Toffen selkä kuntoon. Parempi näin niin ei jää sitten koiralle semmoista luuloa, että tuomarille saa älähtää kun se tulee kopeloimaan.

Kotiuduttuamme hierojalta Toffe sai kärsimyksistään palkaksi mahajätskin, oli ilmeisesti hyvää. :)

Kohtaamisia

Toffen elämä on jatkunut sairaslomalta pääsyn jälkeen kutakuinkin normaalina. Närästystä olen hoitanut antamalla useamman kerran päivässä ruokaa edellisen yhden annoksen sijasta. Lenkeillä käydään normaalisti, tosin nyt on myönnettävä että minuun on iskenyt joku laiskuus ja samanmoisia rämpimismetsälenkkejä kuin syksyllä ei nyt olla tehty.
Nyt viimeisen viikon sisällä Toffe on treffannut todella paljon koiria. Meillähän voi mennä useita viikkojakin putkeen ilman koirakontakteja, jos ohitustilanteita lenkeillä ei lasketa. Nyt kuitenkin Toffe pääsi leikkimään tositositosi monen koiran kanssa.

Viime viikonloppu oli Toffelle kiireinen. Lauantaina kävimme kahdessa eri koirapuistossa Rantakylässä ja Hasaniemessä. Rantakylässä pienten puolella oli Toffen mielestä tosi ärsyttävä mittelspitzuros, josta olisi kuulunut tehdä rukkanen. Onnekseen spitzi oli aidan takana ja sai säilyttää nahkansa.
Rantakylästä kurvailimme Hasaniemen puistoon moikkaamaan Muuraa. Mentiin pienten puolelle, koska siellä isojen puoli on niin suuri että minun on käytännössä mahdotonta vahtia kaikkia sinne tulijoita. Meidänhän on siis Toffen kanssa aina lähdettävä puistosta jos sinne tulee toisia uroksia.
Sattumalta meillä kävi puistoilureissulla ihan mieletön tuuri, sillä sinne tuli vain narttukoiria ja yksi leikattu uros, jonka kanssa Toffella ei ollut mitään ongelmia. Siis ainakaan Toffen puolelta, se uros oli sitä mieltä ettei muut koirat saaneet mennä sen omistajien luokse ja se kävi aina räkyttäen häätämässä Toffen pois. Ihme juttu, että Tohvula kesti siltä urokselta samanlaista pompottelua kuin nartuiltakin.

Sunnuntaina suuntasimme Rottweiler-yhdistyksen mätsäriin. Muura oli sielläkin ja samoin shibapentu Eevi. Toffe oli haltioissaan molemmista, mutta muista koirista se ei ollut niinkään innoissaan. Huomasin, että Toffe taitaa olla pikkuhiljaa aikuistumaan päin, koska nyt se ei tuntenut tarvetta murmattaa kaikille paikallaolijoille, vaan tyytyi makoilemaan ja tarkkailemaan ympäristöä. Viime syksynähän Toffe mätsäreissä oikein etsimällä etsi kohteita joille pöristä ja isotella. Nyt ainoat mörinät kuului silloin, kun vieras koira oli liian lähellä.
Toffen käytöksen lisäksi myös sen menestys mätsärissä yllätti minut positiivisesti. Poika sijoittui mainiolla tuloksella SIN BIS1, ja siinä vaikeessa minulla oli jo huippufiilis, mutta kun sinisten bis-kehän jälkeen oli puinaisten vuoro, ja Muura sijoittui siellä ensimmäiseksi oli tunnelma mahtava! Japanilaiset jyräääää!!!

Pinserihän se siinä venyteltynä haha
c. Lea Pitkänen

Vaatimattomasti hän esittelee palkintojaan

Mätsärin jälkeisen maanantaipäivän hengähdimme ja otimme rauhassa, mutta tiistaina lähdimme taas uusille treffeille. Toffe tapasi vanhan tutun Nella-rottweilerin, joka on kyllä meidän molempien mielestä aivan ihana tapaus. Nella ei tosin suuremmin arvostanut Toffen seuraa, vaan keskittyi lähinnä nylkyttämään ja alistamaan poikaa maan rakoon. Pysyypähän pentele kurissa! Joka kerta Toffe jopa alistui Nellalle, mikä on minusta pienoinen ihme kun kyseessä on kuitenkin akita. o.o Toisaalta Vohveli onkin osoittautunut varsin koirasosiaaliseksi yksilöksi, jos niitä uroksia ei nyt lasketa.

Tänään koimme jotakin aivan uutta, nimittäin tapasimme karhun! Toffe kiinnostui kyllä kovasti hajusta ja lähti seuraamaan jälkea, mutta kun nalle alkoi tulemaan kohti otti koira jalat alleen eli perääntyi. Minä olisin Toffen puolesta saanut mennä karhun kitaan, sille oli oma henkikulta paljon tärkeämpi. :D Saa nyt nähdä uskallanko enää lähteä tuommosen nössön kanssa mihinkään metsään, mutta toisaalta se mejäily mua edelleen kiinnostaa. Pitänee hankkia joku lehmänkello kaulaan killumaan metsässä liikuskelua varten.

Vaikka tuo koira nyt onkin nössö oli tämä testi silti meille ihan hyödyllinen, koska nyt tiedön miten tuo reagoi karhun hajuun. Jos se joskus alkaa levottomaksi ja örisee jollekin puskalle niin tiedän, että siellä on jotain vaarallista ja meidän on parasta vaihtaa suuntaa.

Petotestin arviointi:

1. Koiran reaktio hajujälkeen voimakas, lähtee jäljelle

2. Reaktio nähdessään pedon: siirtyy omistajan sivulle mutta on tarkkaavainen, ei hauku

3. Toimintakyky pedon nähdessään keskitasoa, rohkeus keskitasoa ( ajoittainen kontakti)

4. Taistelutahto keskitasoa

5. Väistöliikkeet/ketteryys hitaat

Testaajasetä tuumasi, että onhan se surullista kun tätäkin rotua on tuhat vuotta vaalittu ja käytetty suurriiistan metsästykseen, mutta nyt parissakymmenessä vuodessa siitä on tehty Suomessa tuollainen seurakoiralapanen. Minua ei tuo seurakoiramaisuus haittaa, enhän koskaan ole karhukoiraa ollut vaillakaan, mutta tottahan se on että jotain tässä nyt ollaan jalostusvalinnoilla menetetty. Toffellakin oli kiinnostusta karhua kohtaan ja jotain metsästysviettiä pyrki ajoittain pintaan, mutta loppujen lopuksi rohkeus ei kuitenkaan riittänyt. Muilta akitaihmisiltä kuulin, että testeissä on käynyt myös urheita karhun haukkujia, mutta enemmän nää taitaa kuitenkin olla näitä nysveröitä.
Onneksi Toffe palautui testin jälkeen todella nopeasti. Melkein saman tien kun karhu katosi verhon taakse Toffe oli taas oma itsensä eikä jäänyt säikkynä tai traumatisoituneena säntäilemään miten sattuu. Kertoo myös omalta osaltaan koiran luonteesta, että pystyy pitämään itsensä kasassa ja saa "tunteet" helposti kuriin.

Hauska kokemus tuo karhutesti. Oli hienoa nähdä kun koiran alkukantaiset vaistot tuli esiin. Joku päivä vien kyllä Toffen vielä tapaamaan suttakin. Saa sitten nähdä mitä se siihen tuumaa. :)

Edistystä

Yeeeeeeee remmirähjän kanssa edistytään! Se ei nimittäin ole enää rähjä 8)

Ennenhän meidän ohitukset meni kutankuinkin niin, että kun Toffe näki vastaantulevan koiran se aloitti armottoman tuijotuksen, hihna kiristyi ja sitten kohdalla se teki rähisten yllätyshyökkäyksen toista koiraa kohti. Lähdin karsimaan tuota käytöstä ihan imuttamisella ja kontaktiharjoituksilla.
Nykyään meidän tyypillinen ohitus onkin jo sellainen että koiran tullessa vastaan otan hihnan lyhyelle, mutta se ei ole kireä ja Toffe tuijottaa vastaantulijaa tiiviisti. Kohdalla se ei kuitenkaan hyökkää eikä rähise, korkeintaan murahtaa ja lopettaa senkin ensimmäisestä kiellosta. Jee, edistystä! Ohituksen jälkeen Toffe vielä jää tuijottelemaan taaksepäin ja hidastelee kamalasti.
Kontaktiharjoituksissa ollaan edistytty siihen pisteeseen, että Toffe osaa katsoa minua silmiin käskystä. Nyt varmaan sitten olisi suunnitelmana palautella mieleen naksuttimen käyttöä, ja sen avulla saada Toffe kontaktiin ohitustilanteissa. Suurin ongelma tosin lienee se, että tarvitsisin pari lisäkättä handlaamaan hihnan, naksun ja namit. ._.

Hmm niin ja joo, lumethan on kovaa vauhtia sulamassa pois ja kohta varmaan päästäänkin taas verijäljelle metsään. Jos nyt uskallan sinne mennä, kun karhuthan heräilevät talviuniltaan nälkäisenä ja tulevan veren
hajun houkuttelemina syömään meidät. :| Ehkä odotan ensiviikon konekarhutestiin asti ja katson mitä mieltä Toffe nallukasta on. Jos se jättää minut yksin kontion syötäväksi niin en kyllä vie sitä enää ikinä mihinkään metsään!

Sunnuntaina ois muuten taas pitkästä aikaa mätsäri. Jos jaksaisin tässä joku päivä viedä Toffen suihkun (hemmetin katupöly, tuo koira on ihan musta!) niin voisihan sitä sitten käydä kehässä pyörähtämässä. :)

Aikuinen!

...tai no ei nyt ihan, mutta 2-vuotias kuitenkin :)

Toffe on viettänyt merkkipäiväänsä käymällä taas pitkästä aikaa kunnon lenkillä ja illemmalla on luvassa herkullista kanatäytekakkua.

Päästin sisäisen hifistelijäni valloilleen 8)))

Lenkille uskallettiin lähteä, koska viime yönä tajusin, ettei Toffen oireet taidakaan viitata kennelyskään. Siis haloo, mikä yskä jatkuu hoidettuna puolitoista kuukautta?? Epäilyni vahvistui aamulenkin jälkeen, kun puolentoista tunnin kävelyn jälkeen ei tullut mitään yskäkohtausta. Sen sijaan kyse saattaakin olla närästyksestä, ja Toffe aloittikin viime viikolla kymmenen päivän närästyslääkekuurin. Siitä ei tosin näytä erityisemmin olevan apua, ja enemmän uskonkin ruokinnan muutoksen tuovan tuloksia. 

Lokakuusta astihan Toffe on syönyt lähinnä raakaruokaa, mutta muutama viikko sitten lisäsin ruokavalioon myös nappulaa monipuolisuuden vuoksi, koska Toffen maha on tähän asti testatuista lihoista kestänyt vain broileria ja kalkkuna.... Sika ja nauta on ihan nounou. Pitää nyt sitten miettiä miten tästä jatketaan.

Tässä vielä kuva synttärisankarista. Saikun jäljiltä näkyy selkä painuneen vähän notkolle, mutta eiköhän se taas lenkkeilyn alkaessa äkkiä oikene. :)

Sirkuskoira tulee taas!

Kävin viime viikolla ostamassa ihan tätä uutta temppua varten halppiskoripallon.

Alkuun Toffe vähän arasteli pallon päälle nousemista, mutta nyt se tekee sen jo reippaasti. :) Nyt opetellaankin sitten jo rentoa oloa vähän horjuvan pallon päällä.

Myöhemmin, kun ollaan kyllästytty tähän temppuun pallo päätyy varmaan Toffen retuutettavaksi. Paitsi tietenkin jos en innostu koriksen pelaamisesta. Haha.

Saikku jatkuu

...edelleen. Huoh.

Ehdin jo hetken aikaa intoilla että jipii, Toffe vaikuttas voivan paremmin ja ehkä, siis EHKÄ päästään sinne konekarhutestiin kuun lopulla. Viimeseen pariin päivään ei oo tullu pahemmin yskäkohtauksia, mitä nyt yksittäisiä pikku köhähdyksiä, mutta tänään sitten tuli taas semmonen yskähikkakohtaus. Toiveet parantumisesta murskaantu taas..
Viime viikolla yhtenä aamuna Toffe jopa oksensi. Sekin ihmetyttää. Pitänee huomenissa soitella eläinlääkärille, kun oireet on jatkuneet jo yli neljä viikkoa, vaikka tässä välillä on annettu antibioottikuuri ja madotuskin on tehty.

Yllättävän hyvin Toffe on jaksanut tätä hissutteluelämää ja sitä ettei ole päässyt kunnon lenkeille. Taitaa tosin sairastaminenkin viedä voimia ja aiheuttaa väsymystä, mutta oletin silti että se jo jossain vaiheessa olisi jo hyppinyt seinille. Sitä ei ole (vielä) tapahtunut, mutta pieniä rötöksiä kuitenkin. Ruuan ryöstely pöydältä on alkanut taas ja tänään se kävi vähän dyykkaamassa keittiön roskistakin. Voi pientä turhautuvaa koiraparkaa. :( Olen kyllä koittanut keksiä kaikennäköistä aivojumppaa meille yhteiseksi tekemiseksi, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia liikuntaa rakastavalle koiralle työnnellä korvikkeeksi jumppapalloa. Noo ehkä tämä tästä.

PS. Kattelen tässä Hatchiko-elokuvaa tippa linssissä. Siinäkin on kyllä aika söpö koiranen. <3

Herra pähkinänsärkijä

Tsorge laatu, eräs kävi tökkäämässä nenällään linssiin..

Ei se niitä syöny, kunhan pureskeli rikki.. :D

Muutenki iha ihme koira, syö antibiottinsa pelkiltään ihan mukisematta. 

Temppukoira

Oon miettiny että ois hauska jos Toffe osaisi paimentaa palloa ja sitä varten oonkin nyt opettanu sitä kiertämään esinettä. Toki tuo paimennuksen opettaminen on työlästä hommaa ja voi olla että jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaa, mutta eihän asineiden kiertämisen osaamisesta voi haittaakaan olla. :D

Alotettiin kiertoharjoittelu porrasjakkaralla, mutta videota kuvatessa otin sen kameralle alustaksi. Kokeiltiinkin sitten pienemmän pahvilaatikon kiertoa mutta noh..se ei aivan onnistunut. Yöpöytäni on samaa kokoluokkaa jakkaran kanssa joten sillä se kiertäminen onnistuukin :)
Tosi nopeasti Toffe kyllä hoksasi homman. Alotettiin harjottelu toissailtana ja nyt se jo osaa sen jo tosi hyvin. Hermot sillä tosin meinaa aina treenatessa pettää, ruokaa pitäisi saada HETI.

Yritys nro.1:

Yritys nro.2:

Annan sille palkan lusikalla, kun raakaa jauhelihaa ei huvita käsinkään lähmiä. Lusikkana toimii joku muropaketista saatu, jostain syystä äiti ei taho että käytän tähän sen Savonioita. O.o

Blaaaaaaa

Huoh, joudutaan jättämään jo tonen näyttely väliin tämän hitsin kennelyskän takia. Luulin Toffen jo parantuneen, mutta nyt huomasinkin yskimisen/köhimisen jatkuvan edelleen. Hain apteekista 10-päiväisen lääkekuurin ja sen doping-varoaika on 7 päivää, joten Enon ryhmis on pakko skipata. Pah.

Noh, kunhan tuo paranee konekarhutestiin mennessä niin hyvä. Sen missaaminen vois jo vähän ärsyttää.

Meidän ohitusharjoitukset muuten jatkuu edelleen. Olen ihan yllättänyt itseni kun olen pysynyt suunnitelmassani. Yleensä kun olen vähän huono tekemään projektejani loppuun asti. Tässä projektissa tosin on se piirre, että hetkenkin lipsumisen jälkeen huonot tulokset näkyvät. Melko hyvä kannustin siis.
Meillä kulkee ruuat lenkeillä mukana ja Toffe mielelläänkin kiinnittää huomionsa syömiseen toisten koirien läheisyydessä. Ollaan jopa vähän jo saatu kontaktinpoikastakin aikaan ohituksissa. Tähän mennessä olen vaatinut vain yhden katseen minuun ennen ohitustilannetta ja sitten lopun aikaa tunkenut namia naamaan siihen asti että toinen koira on ohitettu. Pikkuhiljaa sitten vähän pidempää kontaktia vaatimaan... :)

Tää mun ulosanti ei nyt tänään oo mitään järin hyvää, pahoittelut. Ehkä menenkin siis nukkumaan. Hyvää yötä, Toffeltakin!

Ps. Onko kukaan koskaan ollut järjestämässä mätsäriä? Miten se tapahtuu?

Paikataan virheitä

Noniin, viikonlopun seurauksena meillä on nyt alkanut luoksetuloharjoitukset taas ihan tehotreeninä. Vaihdoin jopa niin, että Toffe saa nyt kaiken ruokansa treeneissä, eikä (juuri) yhtään kupista. Jospa se tekeminen kiinnostaisi tällä tavalla enemmän. :)
Viikonlopun takapakista saa kyllä syyttää minua. Meidän mökkimme ympäristössä on varmasti paljon riistan hajua, onhan siellä nähty peurojakin liikuskelevan. Tottakai Toffe siis lähti metsästysreissulle, enkä minä taaskaan saanut kiukkuani kuriin vaan karjuin sitä kuin mikäkin palosireeni. Vaikka ilmassa ei olisikaan ollut sitä hekumallista riistan tuoksua, Toffe tuskin olisi siltikään tullut tämmöisen kiukkupussin luokse.

Noniin, tänne-käsky meni siis täysin pilalle kun hoin sitä tuloksettomasti moniamonia kertoja. Siispä heti kotona aloitimme sen harjoittelun lähestulkoon alusta. Olen jättänyt Toffen joko paikka-käskyllä tai toisen ihmisen pitelemänä paikoilleen kun olen itse juossut superherkkujen kanssa kauemmaksi. Sitten olen kutsunut koiraa ja se on kirmannut hirrrrrmuista kyytiä luokseni. Näissä lavastetuissa tilanteissa käsky on siis vahvistunut paljonkin, mutta vielä Toffe ei ole saanut olla kunnolla irti, joten en tiedä miten se silloin sitten tottelee...

Äsken tosin käytiin muutama minuutti pihalla pissatusreissulla, ja vaikka Toffe oli irti, ei se malttanut kauaksi lähteä kädessäni olevan lihakipon ääreltä. :P

Vaurioita ollaan nyt siis saatu paikkailtua ja tuo koira tulee mielissään minun luokseni. Seuraavaksi tärkein asia olisi saada minun hermoni kuriin. Sillä huutamisella kun ei tosiaan saa kuin pahaa aikaiseksi... Tämmösissä tilanteissa sitä tuntee itsensä niin pahaksi ihmiseksi, kun ajattelee sitä kuinka törkeä tuota koiraa kohtaan tulikaan oltua, ja SILTI se lopulta tuli luokseni. Toffen täytyy olla paljon parempi tyyppi kuin mitä itse olen. :')

Sitten vielä suttuinen kuva lauantai-illalta kun kaikki oli vielä hyvin ja Toffella oli hurrrrrjan kivaa!

Mökkeilyelämää.

Piskin kanssa käytiin viikonloppuna yksi yö olemassa Vuokatin mökillä. Ensimmäinen ilta meni hienosti ja Toffe vain juoksenteli onnellisena ympäriinsä. Seuraavana päivänä karkasikin sitten _kahdesti_ ja samalla meni pilalle meidän hartaasti opettelema luoksetulo. Ketuttaa.

Karanteeni

Viime näyttelystä saatiin näemmä kotiinviemisiksi enemmän kuin osattiin toivoakaan. Extrana ja sokerina pohjalla nyt viikonloppuna Toffella paljastui nimittäin kennelyskä. Hohhoi..
Onneksi Toffella on siihen rokote voimassa, joten oireet ovat hyvinhyvin lieviä, mutta karanteeniinhan tässä silti jouduttiin. Jyväskylä KV jääkin siis meiltä väliin, mutta onneksi mulla on Toffe ilmoitettuna maaliskuun alussa pidettävään Enon ryhmänäyttelyyn, joten ei jää keikkakalenteri ihan tyhjyyttään kumisemaan. Ja onhan meillä sitten se konekarhutestikin tulossa, hihi. :)

Olen kuullut että kennelyskä voi olla koiralle vaarallinen ja ikävä sairaus, mutta onneksi nuo Toffen oireet ovat tosiaan ihan lieviä: pientä hikottelua ja silmien vuotoa. Lääkäri lupasikin meidän siis liikkua ihan normaalisti, kunhan koira ei kuitenkaan juokse itseään ihan henkihieveriin asti (=rasita keuhkojaan liiaksi).

Ennen lääkärissä käyntiä pidin Toffea varmuuden vuoksi pari päivää levossa, ja Toffe jo vähän meinasi että tylsää on. Minä ja Toffe (+meidän talon seinät) kiitämmekin siis sitä neroa joka on keksinyt Kong-lelut! Tässä havainnollistava kuva siitä kuinka onnellinen Toffe oli kun viimein sai tekemistä lyhyiden pissalenkkien ohelle:

Meillä oli tällä viikolla parina päivänä remppamies remontoimassa minun Toffen huonetta, ja se oli Toffen mielestä aika jänskää. Uteliaana luonteena se kävi vähän kurkkaamassa timpurin touhuja ja sai siinä samalla vähän uutta väriä pintaansa.

Vaaleassa koirassa ei onneksi harmaa maali näy :P

Tuosta koirasta ei muuten kovin hyväksi vahtikoiraksi ole, vieras mies sai joka aamu lomppostella sisään ihan vapaasti ilman että Toffe edes huomasi. Kävi pienesti aina moikkaamassakin vasta siinä vaiheessa kun äijä oli jo kerinnyt kunnolla sisään. :D

Viime päivät ollaan vietetty aika rennosti, ei olla hötkyilty liikoja. Minä sain selkäni paranneltua, mutta silti meidän liikkumiset on jääneet aika vähälle. Mitälie talvi-/koulumasennusta. Ensi viikonloppuna lähdetään kuitenkin käymään Vuokatissa meidän rakenteilla olevalla mökillä, ja Toffe pääsee taas hiirijahtiin. Jee! Sitä odotellessa. :)

Joensuu RN

Toffe kävi tänään ensimmäistä kertaa kehässä jonkun muun kuin minun kanssani. Onneksi tuo koira on niin uskollinen herkkupaloille, ettei se edes huomannut kuka niitä sen suuhun työnsi.

Tuomarina oli Tuula Savolainen, ja tällä kertaa tulokseksi saatiin hienoisena pettymyksenä vain EH. Toffe käyttäytyi kuitenkin koko näyttelypaikallaoloajan todella hyvin (onko siitä ihan OIKEASTI tulossa aikuinen?? :ooo), joten siltä osin saa kyllä olla tyytyväinen. :)

Tuomarin näkemys Toffesta:
"22kk. Voisi mittasuhteiltaan olla hieman lyhyempi. Pitkähkö lanne. Hyvä pää. Kuono saisi tyvestä olla täyteläisempi. Toivoisin tummemmat silmät. Oikea asentoiset korvat. Tilava runko. Tasapainoinen raajarakenne. Hyvä häntä. Liikkuu hyvällä askeleella. Hyvä karvan laatu. Takaa katsoen taka-askelet menevät ristiin."

Mukavan pitkä arvostelu, ja osin olenkin samaa mieltä Savolaisen kanssa. Olen itsekin huomannut Toffen takaliikkeiden olevan ahtaat, ja olenkin ihmetellyt kun tuomarit eivät ole aiemmin sitä huomanneet. Tuo silmäasia kuitenkin vähän ihmetyttää..Tummemmat? Minun mielestäni Toffella on todella hyvät pigmentit kasvoissa, mutta ilmeisesti sitten ei. :D

// Ainiin, handlerilta saatiin vielä lisäkommentti, että Toffe on hauska luonne. :D

Vähän liiankin reippaina..

Tällä viikolla on ollut kovia pakkasia täällä meilläpäin, mutta sehän ei meitä hurjapäitä haittaa! Tiistaina mittari näytti päivällä -17 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta: täydellinen hiihtosää. Eikun vaan koira ja sukset auton kyytiin ja jäälle!

Lähdettiin siis kokeilemaan hiihtojuttuja ekaa kertaa. Itse olen hiihtänyt viimeksi öö...pari vuotta sitten(?) ja Toffe ei varmaan koskaan. Olen jo aiemmin huomannut että Toffe nauttii juoksemisesta ja monesti lenkeilläkin jos minulla vauhti kiihtyy niin Toffekin innostuu ja alkaa heti vähän vetää. Ja niinhän se teki hiihtäjän edessäkin! Torveli tajusin jutun juonen hyvin äkkiä ja minun piti vaan vähän kannustaa ja hiihtää perässä eikä edes kaaduttu kertaakaan, vaikka Toffe saikin muutaman kerran idean pysähtyä kesken kaiken ja jäädä jumimaan jonnekin taakse niin, että minä olin ihan sekaisin suksieni ja sauvojeni ja narujeni kanssa....

Meidän vetokamppeet oli ihan alkeelliset, koska ensimmäistä kertaa vasta kokeiltiin niin kiedoin vain pitkän (joustamattoman.......) narun lantioni ympäri ja Toffella oli tavalliset y-valjaat päällä. Ihan kivasti meillä kuitenkin meni kunnes...................................
Vanha vaivani eli viime kesänä leikattu selkäni (välilevynpullistuma, en toivo kenellekään samaa) alkoi vihoittelemaan n. kilometrin hiihtomatkan jälkeen siellä keskellä järven selkää. Eli eipä siinä muuta kuin käännös takaisin päin ja toivoa että pystyn vielä paluumatkan hiihtämään. Kipu vaan yltyi ja irrotin koiran narunkin vyötäröltäni, koska epäilin kivun tulevan koiran nykäisyistä. Ei auttanut sekään, ja pian vihlonta oli jo niin kovaa että oli pakko ottaa sukset kainaloon ja talsia loppumatka kävellen. Jäällä ollessa kärsin vielä kävellä selkä suorana, mutta kotiin päästyäni ryhti oli painunut kumaraan eikä tässä sen jälkeen ole tullut pariin päivään paljoa urheiltua. Höh, ärsyttää olla tämmönen invalidi kun koiralla selvästi oli kivaa.

Nyt ollaan siis pari viimeistä päivää oltu vaan kotona rauhassa. Pari pikkulenkkiä olen uskaltanut tuon koiran kanssa käydä, muuten perheeni on hoitanut Toffen lenkitykset. Yllättävän rauhallisesti Toffe onkin ollut kanssani kotona ja olenkin tässä miettinyt että onkohan tuo kersa aikuistumassa?! :o
Selkäni on pikkuhiljaa ehkä jo paranemassa mutta minulla on kuitenkin sunnuntaina olevaan näyttelyyn varalla toinen handleri, jos itse en kykenekään menemään kehään. Jotenkin pitäisi vain saada laitettua tuo koira edustuskuntoon...

Mietin tässä että nyt pitäisi saada jostain motivaatiota pitämään itseltäni varsinkin selän lihakset kunnossa. Voisikohan doboilu olla vaihtoehto siihen? Pitänee tutkia oisko täällä meidän seudulla olemassa kursseja tuota varten niin päästäisiin tutustumaan siihen hommaan. Kävin äsken hakemassa varastosta meidän jumppapallon. Eihän se ole läheskään sama asia kuin nuo dobo-välineet, mutta saattaisihan silläkin jotenkin alkuun päästä.

Loppuun vielä kuvalla ilmaistuna Toffen mielestä ehkä yksi parhaista tapahtumista tässä lähiaikoina, nimittäin Kennel-Rehun kuorma! Tilauksesta tuli melkein 100kg lihaa, hups. :D

Talvipäivän viettoa.

Käytiin eilen Uimaharjussa moikkaamassa suomenpystykorva Huldaa. Hulda oli äänekäs ja vikkelä pikkukoira, mutta sen minkä Toffe hävisi Huldalle nopeudessa, se kyllä voitti voimillaan köysitaistossa.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Karhunsalossa nappaamaan muutamat kuvat:

Kajaani KV

Sunnuntaina piipahdettiin niissä paljon etukäteen jännitetyissä Kajaani KV:n kehissä. Sertiä ei sentään tällä kertaa saatu, mutta poika käyttäytyi niin esimerkillisen mallikkaasti, että siinäkin riittää iloitsemisen aihetta jo pitkään. 

Toki se vähän mörisi omalle kehälle mentäessä, mutta ei sen minusta tarvitsekaan tykätä vieraista koirista jotka tunkevat ihan naamaan kiinni. Miksi tuollaisissa paikoissa pitää pitää koiria hihnoissaan niin löysällä, että ne yltävät tulla moikkaamaan ohikulkijoita? Huoh..

Tultiin näyttelypaikalle vain varttia ennen kehämme alkamista (matkaan pääseminen oli taas omanlaisensa katastrofi..) ja ehdin juuri ja juuri valmistella koiran ja itseni kehään, kun meidän numero jo huudettiinkin. Kehässä meidän vastuksena oli Toffen veli VV Virtapiikki "Karu", joka oli myöskin komea akitanuorukainen karvanlähdöstään huolimatta. :)

Toffe edellä, Karu takana.

Karu

Nuorten kehässä Toffe sai laatuarvosteluksi ERI SA ja koska koko näyttelyssä akitauroksia oli vain 4, saimme pian astella paras uros -kehään. Vastassa oli vain yksi koira, Pandayan Amigo "Kendo". Serti ja Cacb menivät lopulta (oikeutetusti) Kendolle, mutta ei mekään tyhjin käsin jääty! Meidän lopullinen tulos oli sellaisen sanasotku kuin NUO ERI NUK1 SA PU2 VARASERT VARACA. Hienosti pärjäsi siis Toffekin, jipii! :) 

PU-kehässä

Ja sanallinen arvosteluhan kuuluu (tönkkö)suomennettuna kutakuinkin näin:

"Oikeanlainen purenta. Hyvä pää ja ilmaukset. Oikeanlaiset korvat. Hyvä niska ja hartiat. Ylälinja ja hännän asento oikea. Oikeanlaiset (en saa selvää mitkä) kulmaukset. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin."

Reissu oli siis mitä mainioin, mutta nyt Kajaanista kunnolla kotiuduttuamme aletaankin jännittää seuraavaa koitosta, joka sijaitsee Joensuun raviradalla ensi kuun alussa. Sinne on tulossa vain kolme akitaa, joten saapa nähdä miten meidän käy!

Pitkästä aikaa mätsäröintiä

Käytiin tänää loppiaismätsärissä taas Poksin hallilla harjoittelemassa ensi sunnuntain oikeaa näyttelyä varten. Voi että miten paljon siellä oli porukkaa! Meillä oli taas häkki mukana (se on varmaan paras ostos ikinä!) ja aluksi Toffe vaan pyöriskeli siellä ja mörisi vähän joka suuntaan, mutta sitten se rauhoittui ja oli vain. Vieressä makailevaa ja häkkiin nojailevaa sakemanniteiniurostakin tyytyi vain vähän vilkuilemaan tympääntyneesti, eikä sen kummemmin.

Ensimmäinen kehä meni vähän kurjasti koska minua rupesi kamalasti jännittämään kehien alkamista odotellessa. ._. En saanut koiraa seisomaan kunnolla ja liikkeetkin meni välillä jo laukan puolelle, joten ei siis tullut yllätyksenä kun lähdettiin kehästä sinisen ruusukkeen kanssa.

Nauhakehässä minua ei enää jännittänyt niin paljoa, joten Toffekin esiintyi kauniimmin. Liikkeet oli vähän ehkä laiskat mutta eipähän hypellyt (ennen sen liikkeet oli tosi hyvät eikä se edes tarjonnut turhaa sooloilua, mutta minä valopää sain pari päivää sitten lenkillä idean että jeeee mitä jos vähän juostaisiiiin ja leikittäisiin hihnassa!!! Niin me sitteen tehdään edelleen näköjään myös kehässä =)))))) ja seisominenkin oli yllättävän rauhallista. Miulle vielä sattu niin hauskasti, että meidän kohdalla vastakkaisessa seinässä oli peili, niin sain siitä sitten katsottua Toffen asentoa. :P

Tuomari ilmeisesti piti Toffesta nyt kun se osasi käyttäytyä, eikä karsinut meitä pois, vaan päästiin kolmen muun koirakon kanssa kisaamaan palkintopaikoista. Lopulta sijotuimme kolmansiksi, jee! Hyvä Toffe!

Ai täh?

Joo-o, ollaan harjoteltu kontaktia! :D

Tykkäätkö Jenni  muuten mun uusista kengistä?! :---))

Kehissä kävi myös pari muutakin tuttua, kuten ihana Muura-shiba ja upea Valo-akita. Muuraa päästiin moikkaamaan vielä mätsärin jälkeen koirapuistossa, ja Valoa Toffe sai ihailla vain kauempaa ja minä vähän lähempääkin. ;)

Valo ei valitettavasti päässyt näyttämään upeuttaan
 minun kuvissa ennen kuin kamerasta loppui akku :(

Puistoon tuli myös pari muuta koiraa, molemmat uroksia. Toinen oli leikattu, eikä se haitannut Toffea yhtään, ja toinen oli 7kk pentu, joka oli hyvin alistuva. Toffe sietääkin vain leikattuja ja erittäin alistuvia uroksia, mutta vähän silti pelotti kun Toffe sitä penturukkaa alisti hammastelemalla. Kyseessä oli joku pieni terrieri niin ei ois paljoa vaatinu että tommonen järkäle "vähän hammastellessaan" ois saanu siltä hengen pois. O.o Onneksi Toffe ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut aggressiivinen pentua kohtaan.

Valopäät  päiväkävelyllä

Ensi viikonloppuna sitte Kajaani ja viralliset kehät, hui!

Hirmuisesti asiaa!

First things first:
Toffen lonkkatulokset tuli tänään Kennelliitolta. Tuomiona saatiin C/C, eli ei ihan priimat, mutta ei kuitenkaan ihan toivottomatkaan. Nivelrikkoa ei ollut, joten lonkkien pitäisi pysyä vaivattomina kunhan koira pysyy hoikkana ja hyväkuntoisena. Aluksi tulokset luettuani minua hivenen harmitti, mutta nyt asiaa mietittyäni harmitus on lieventynyt ja tajusin, että lonkkia lukuunottamatta minulla on kuitenkin käsissäni aika mahtava koira! Sillon ku se ei oo idioottiangostuura.

Mediän ohitusharjoitukset etenee hienosti! Yhtenä päivänä kävin taas pohjamudissa velloessani epätoivossa, mutta sitten taas ryhdstäydyin ja aloin kuljettaa herkkuja mukanani. Toffe onneksi jaksaa keskittyä herkkuihin aina kun ne ovat tarpeeksi hyviä eikä ohitettava koira ole liian lähellä tai liian häiritsevä.
Olen ohitustilanteissa tehnyt nyt niin, että parikymmenen metrin päässä vastaantulevasta koirasta, kun Toffe on huomannut sen, kutsun Toffen luokseni ja annan herkun saman tien. Sitten vastaan tulevasta koirasta riippuen imutan Toffea herkun perässä tai annan niitä harvakseltaan niin, että viimeinen herkku tulee juuri ohituksen kohdalla tai muutama sekunti sen jälkeen. Pari kertaa Toffe on jopa toisen koiran nähdessään kääntynyt minua kohti herkun toivossa. Jes!
Katsekontakti liitetään siihen ohitukseen sitten vasta myöhemmin kun osataan se paremmin, jos sille on edes tarvetta. Nyt olen kuitenkin tehnyt kontaktiharjoituksia sillointällöin, ja välillä palkannut Toffea lenkillä kun se on itse ottanut kontaktia minuun.

Maanantaina uskaltauduttiin taas metsään sunnuntain vieraskoiraepisodista huolimatta. Siltä retkeltä saatiinkin muistoksi muutama kuva. :)

"sivulletulo" :D

Paikallaanolon harjoittelua

UV meni Toffen osalta vähän kurjasti. Hurja peto pelkäsi vähän ja makasikin paukuttelun ajan nurkkaan painautuneena läähättäen, eikä edes ruoka maistunut. Onneksi vuosi vaihtuu vain kerran vuodessa!