Häiriötreeniä

Jes, kerrankin sattui loistava tilaisuus lenkillä!

Olemme Toffen kanssa päässeet irtipidon suhteen siihen pisteeseen, että häiriöttömässä (=ei eläimiä eikä ihmisiä näköpiirissä) ympäristössäToffe pysyy hyvin kuulolla ja mukana. Olen vältellyt vastaantulijoita metsälenkeillämme, koska alue on hyvin suosittu koiranulkoiluttajien keskuudessa. Tänään kuitenkin eteen sattui pari marjastajaa, jotka parinkymmenen metrin päässä kykkiessään näyttivät Toffesta hyvinkin epäilyttäviltä. Toffe tuijotti ihmisiä tiiviisti, mutta ei mennyt niiden luo ja pysyi kutakuinkin kuulolla (viimeistään joskus viidennelle ärjäisyllä kääntyi taas vilkaisemaan minua... :D). Huippua!

Hienoa kun kerrankin häiriöksi sattui tarpeeksi helppo haaste, eikä minun tarvinnut ottaa koiraa heti hihnaan. Pääsimme kulkemaan melko läheltäkin marjastajien ohitse eikä Toffe silti mennyt liian lähelle katsomaan.

Kivaa kun viimeinkin päästiin tekemään jotain uutta, tuntuu että minun laiskuuteni vuoksi olemme pyörineet samoissa kuvioissa ja tehneet samoja juttuja koko ajan. Olen vain niin kovin laiska tekemään mitään tavallisuudesta poikkeavaa.


Tulevana viikonloppuna elämämme pienet piirit kuitenkin muuttuvat kun muutamme täältä vanhempieni luota omaan kämppään kaupunkiin. Siellä meitä odottaakin uudet lenkkireitit (viimeinkin, jes!) ja monet kaupungissa asumisen ihmeet. Jännittää kuinka meidän maalaisten käy!

!

Joskus sitä miettii että olis kai noita helpompiakin koiria

...tänään oli taas sellainen päivä.

Käytiin pitkästä aikaa mätsäröimässä. Viime kerrasta onkin ehtinyt vierähtää jo useampi kuukausi. Reissu oli alusta asti vähän epäilyttävä, kun heti paikalle päästyämme Toffe aloitti vetämisen ja urinan vähän joka suuntaan. Junttikoira pääsi taas tuulettumaan, viime mätsärin jälkeen emme ole käyneet missään koiratapahtumassa. Jono ilmoittautumiseen oli todella pitkä, ja hetken odoteltuamme hoksaan etten muistanut pakata rokotuskorttia mukaan....Joten eikun tuhatta ja sa...siis ihan rajoitusten mukaan pikareissu kotiin ja saman tien takaisin. Siskoni jonotti Toffen kanssa sen aikaa mätsäripaikalla. Rokotuspassin kanssa ilmoittautuminen onnistui, ja alkoi tunnin odotus aikuisten kehän alkuun. Onneksi meillä oli venttailuseurana iki-ihana Muura, jota pyöritellessä ja järsiessä Toffen aika kului rattoisasti. :D

Kehässä Toffe esiintyi tahmeasti. Menimme sinne melkolailla kylmiltään, en jaksanut liikoja treenata etukäteen. Päivä oli ollut kuuma joten ehkä siitä johtuen Tohvelia ei esiintyminen ja ravaaminen kiinnostanut ollenkaan. Tuomarista näki heti, ettei se järin vaikuttunut Toffesta ja saimmekin aivan odotetusti sinisen nauhan.
Nauhakehässä koiria oli paljon. Meidän edellämme esiintyi dobberiuros jota Toffe kyräili aikalailla, huoh. Raviin lähtiessämme Toffe lähti jahtaamaan toopeparkaa. Koiraryhmä jaettiin kahtia ja menimme hetkeksi kehän ulkopuolelle odottamaan. Kehään palatessamme jouduttiin taas menemään dobberin taakse ja sen omistaja käski minun pitää koirani kaukana. Vastasin myöntävästi, mutta saman tien Toffe hyökkäsi. Sain pidettyä Toffen käsissäni, ja dobberiin suunnattu haukkaus osui onneksi minun käteeni (pelkkä nirhauma vaan). Hävetti kyllä tosissaan ja paljon, onneksi pudottiin kehästä melko äkkiä tuon episodin jälkeen.

En tiedä mikä tuossa nimenomaisessa koirassa Toffea niin ärsytti, mutta luulen että se oli sama koira jota Toffe pääsi kyräilemään muutama viikko sitten. Olimme viettämässä iltaa eräässä talossa ja minulla oli koira mukana. Talon viereisessä grillikatoksessa istui porukkaa mukanaan samanlainen dobermanniuros. Toffe pääsi huomaamatta livahtamaan ulos ja oli ilmeisesti käynyt pörisemässä  koiralle siellä katoksessa. Jos kyseessä oli sama koira kuin tänään, niiden välille on ilmeisesti jäänyt syvät vihantunteet. Ja samalla taisin minäkin saada osani dobberin omistajan vihoista, nice..

Hävettää ja ärsyttää suuresti. Luuulin että ollaan jo päästy kehärähinöistä yli, mutta ilmeisesti ei. Seisominen vielä sujuu, mutta se ravaus oli kamalaa. Se ei vain kertakaikkiaan sujunut kun edellä kulki jallitettava koira, höh. Ei kun vaan reeniä siis lisää....

Mutta onneksi meillä on jollut niitä onnistumisiakin Toffen kanssa! Viikonloppuna olimme Vuokatissa mökillä ja Toffe pysyi vaivatta irti! Viime talvenahan se kuuroutui melkein saman tien kun pääsi hihnasta ja lähti omille reissuilleen, mutta nyt se ei edes yrittänyt karata ja tuli aina kutsusta iloisesti luokse. Ihana koira<3 ...välillä.