Kohtaamisia

Toffen elämä on jatkunut sairaslomalta pääsyn jälkeen kutakuinkin normaalina. Närästystä olen hoitanut antamalla useamman kerran päivässä ruokaa edellisen yhden annoksen sijasta. Lenkeillä käydään normaalisti, tosin nyt on myönnettävä että minuun on iskenyt joku laiskuus ja samanmoisia rämpimismetsälenkkejä kuin syksyllä ei nyt olla tehty.
Nyt viimeisen viikon sisällä Toffe on treffannut todella paljon koiria. Meillähän voi mennä useita viikkojakin putkeen ilman koirakontakteja, jos ohitustilanteita lenkeillä ei lasketa. Nyt kuitenkin Toffe pääsi leikkimään tositositosi monen koiran kanssa.

Viime viikonloppu oli Toffelle kiireinen. Lauantaina kävimme kahdessa eri koirapuistossa Rantakylässä ja Hasaniemessä. Rantakylässä pienten puolella oli Toffen mielestä tosi ärsyttävä mittelspitzuros, josta olisi kuulunut tehdä rukkanen. Onnekseen spitzi oli aidan takana ja sai säilyttää nahkansa.
Rantakylästä kurvailimme Hasaniemen puistoon moikkaamaan Muuraa. Mentiin pienten puolelle, koska siellä isojen puoli on niin suuri että minun on käytännössä mahdotonta vahtia kaikkia sinne tulijoita. Meidänhän on siis Toffen kanssa aina lähdettävä puistosta jos sinne tulee toisia uroksia.
Sattumalta meillä kävi puistoilureissulla ihan mieletön tuuri, sillä sinne tuli vain narttukoiria ja yksi leikattu uros, jonka kanssa Toffella ei ollut mitään ongelmia. Siis ainakaan Toffen puolelta, se uros oli sitä mieltä ettei muut koirat saaneet mennä sen omistajien luokse ja se kävi aina räkyttäen häätämässä Toffen pois. Ihme juttu, että Tohvula kesti siltä urokselta samanlaista pompottelua kuin nartuiltakin.

Sunnuntaina suuntasimme Rottweiler-yhdistyksen mätsäriin. Muura oli sielläkin ja samoin shibapentu Eevi. Toffe oli haltioissaan molemmista, mutta muista koirista se ei ollut niinkään innoissaan. Huomasin, että Toffe taitaa olla pikkuhiljaa aikuistumaan päin, koska nyt se ei tuntenut tarvetta murmattaa kaikille paikallaolijoille, vaan tyytyi makoilemaan ja tarkkailemaan ympäristöä. Viime syksynähän Toffe mätsäreissä oikein etsimällä etsi kohteita joille pöristä ja isotella. Nyt ainoat mörinät kuului silloin, kun vieras koira oli liian lähellä.
Toffen käytöksen lisäksi myös sen menestys mätsärissä yllätti minut positiivisesti. Poika sijoittui mainiolla tuloksella SIN BIS1, ja siinä vaikeessa minulla oli jo huippufiilis, mutta kun sinisten bis-kehän jälkeen oli puinaisten vuoro, ja Muura sijoittui siellä ensimmäiseksi oli tunnelma mahtava! Japanilaiset jyräääää!!!

Pinserihän se siinä venyteltynä haha
c. Lea Pitkänen

Vaatimattomasti hän esittelee palkintojaan

Mätsärin jälkeisen maanantaipäivän hengähdimme ja otimme rauhassa, mutta tiistaina lähdimme taas uusille treffeille. Toffe tapasi vanhan tutun Nella-rottweilerin, joka on kyllä meidän molempien mielestä aivan ihana tapaus. Nella ei tosin suuremmin arvostanut Toffen seuraa, vaan keskittyi lähinnä nylkyttämään ja alistamaan poikaa maan rakoon. Pysyypähän pentele kurissa! Joka kerta Toffe jopa alistui Nellalle, mikä on minusta pienoinen ihme kun kyseessä on kuitenkin akita. o.o Toisaalta Vohveli onkin osoittautunut varsin koirasosiaaliseksi yksilöksi, jos niitä uroksia ei nyt lasketa.

Tänään koimme jotakin aivan uutta, nimittäin tapasimme karhun! Toffe kiinnostui kyllä kovasti hajusta ja lähti seuraamaan jälkea, mutta kun nalle alkoi tulemaan kohti otti koira jalat alleen eli perääntyi. Minä olisin Toffen puolesta saanut mennä karhun kitaan, sille oli oma henkikulta paljon tärkeämpi. :D Saa nyt nähdä uskallanko enää lähteä tuommosen nössön kanssa mihinkään metsään, mutta toisaalta se mejäily mua edelleen kiinnostaa. Pitänee hankkia joku lehmänkello kaulaan killumaan metsässä liikuskelua varten.

Vaikka tuo koira nyt onkin nössö oli tämä testi silti meille ihan hyödyllinen, koska nyt tiedön miten tuo reagoi karhun hajuun. Jos se joskus alkaa levottomaksi ja örisee jollekin puskalle niin tiedän, että siellä on jotain vaarallista ja meidän on parasta vaihtaa suuntaa.

Petotestin arviointi:

1. Koiran reaktio hajujälkeen voimakas, lähtee jäljelle

2. Reaktio nähdessään pedon: siirtyy omistajan sivulle mutta on tarkkaavainen, ei hauku

3. Toimintakyky pedon nähdessään keskitasoa, rohkeus keskitasoa ( ajoittainen kontakti)

4. Taistelutahto keskitasoa

5. Väistöliikkeet/ketteryys hitaat

Testaajasetä tuumasi, että onhan se surullista kun tätäkin rotua on tuhat vuotta vaalittu ja käytetty suurriiistan metsästykseen, mutta nyt parissakymmenessä vuodessa siitä on tehty Suomessa tuollainen seurakoiralapanen. Minua ei tuo seurakoiramaisuus haittaa, enhän koskaan ole karhukoiraa ollut vaillakaan, mutta tottahan se on että jotain tässä nyt ollaan jalostusvalinnoilla menetetty. Toffellakin oli kiinnostusta karhua kohtaan ja jotain metsästysviettiä pyrki ajoittain pintaan, mutta loppujen lopuksi rohkeus ei kuitenkaan riittänyt. Muilta akitaihmisiltä kuulin, että testeissä on käynyt myös urheita karhun haukkujia, mutta enemmän nää taitaa kuitenkin olla näitä nysveröitä.
Onneksi Toffe palautui testin jälkeen todella nopeasti. Melkein saman tien kun karhu katosi verhon taakse Toffe oli taas oma itsensä eikä jäänyt säikkynä tai traumatisoituneena säntäilemään miten sattuu. Kertoo myös omalta osaltaan koiran luonteesta, että pystyy pitämään itsensä kasassa ja saa "tunteet" helposti kuriin.

Hauska kokemus tuo karhutesti. Oli hienoa nähdä kun koiran alkukantaiset vaistot tuli esiin. Joku päivä vien kyllä Toffen vielä tapaamaan suttakin. Saa sitten nähdä mitä se siihen tuumaa. :)

Edistystä

Yeeeeeeee remmirähjän kanssa edistytään! Se ei nimittäin ole enää rähjä 8)

Ennenhän meidän ohitukset meni kutankuinkin niin, että kun Toffe näki vastaantulevan koiran se aloitti armottoman tuijotuksen, hihna kiristyi ja sitten kohdalla se teki rähisten yllätyshyökkäyksen toista koiraa kohti. Lähdin karsimaan tuota käytöstä ihan imuttamisella ja kontaktiharjoituksilla.
Nykyään meidän tyypillinen ohitus onkin jo sellainen että koiran tullessa vastaan otan hihnan lyhyelle, mutta se ei ole kireä ja Toffe tuijottaa vastaantulijaa tiiviisti. Kohdalla se ei kuitenkaan hyökkää eikä rähise, korkeintaan murahtaa ja lopettaa senkin ensimmäisestä kiellosta. Jee, edistystä! Ohituksen jälkeen Toffe vielä jää tuijottelemaan taaksepäin ja hidastelee kamalasti.
Kontaktiharjoituksissa ollaan edistytty siihen pisteeseen, että Toffe osaa katsoa minua silmiin käskystä. Nyt varmaan sitten olisi suunnitelmana palautella mieleen naksuttimen käyttöä, ja sen avulla saada Toffe kontaktiin ohitustilanteissa. Suurin ongelma tosin lienee se, että tarvitsisin pari lisäkättä handlaamaan hihnan, naksun ja namit. ._.

Hmm niin ja joo, lumethan on kovaa vauhtia sulamassa pois ja kohta varmaan päästäänkin taas verijäljelle metsään. Jos nyt uskallan sinne mennä, kun karhuthan heräilevät talviuniltaan nälkäisenä ja tulevan veren
hajun houkuttelemina syömään meidät. :| Ehkä odotan ensiviikon konekarhutestiin asti ja katson mitä mieltä Toffe nallukasta on. Jos se jättää minut yksin kontion syötäväksi niin en kyllä vie sitä enää ikinä mihinkään metsään!

Sunnuntaina ois muuten taas pitkästä aikaa mätsäri. Jos jaksaisin tässä joku päivä viedä Toffen suihkun (hemmetin katupöly, tuo koira on ihan musta!) niin voisihan sitä sitten käydä kehässä pyörähtämässä. :)

Aikuinen!

...tai no ei nyt ihan, mutta 2-vuotias kuitenkin :)

Toffe on viettänyt merkkipäiväänsä käymällä taas pitkästä aikaa kunnon lenkillä ja illemmalla on luvassa herkullista kanatäytekakkua.

Päästin sisäisen hifistelijäni valloilleen 8)))

Lenkille uskallettiin lähteä, koska viime yönä tajusin, ettei Toffen oireet taidakaan viitata kennelyskään. Siis haloo, mikä yskä jatkuu hoidettuna puolitoista kuukautta?? Epäilyni vahvistui aamulenkin jälkeen, kun puolentoista tunnin kävelyn jälkeen ei tullut mitään yskäkohtausta. Sen sijaan kyse saattaakin olla närästyksestä, ja Toffe aloittikin viime viikolla kymmenen päivän närästyslääkekuurin. Siitä ei tosin näytä erityisemmin olevan apua, ja enemmän uskonkin ruokinnan muutoksen tuovan tuloksia. 

Lokakuusta astihan Toffe on syönyt lähinnä raakaruokaa, mutta muutama viikko sitten lisäsin ruokavalioon myös nappulaa monipuolisuuden vuoksi, koska Toffen maha on tähän asti testatuista lihoista kestänyt vain broileria ja kalkkuna.... Sika ja nauta on ihan nounou. Pitää nyt sitten miettiä miten tästä jatketaan.

Tässä vielä kuva synttärisankarista. Saikun jäljiltä näkyy selkä painuneen vähän notkolle, mutta eiköhän se taas lenkkeilyn alkaessa äkkiä oikene. :)

Sirkuskoira tulee taas!

Kävin viime viikolla ostamassa ihan tätä uutta temppua varten halppiskoripallon.

Alkuun Toffe vähän arasteli pallon päälle nousemista, mutta nyt se tekee sen jo reippaasti. :) Nyt opetellaankin sitten jo rentoa oloa vähän horjuvan pallon päällä.

Myöhemmin, kun ollaan kyllästytty tähän temppuun pallo päätyy varmaan Toffen retuutettavaksi. Paitsi tietenkin jos en innostu koriksen pelaamisesta. Haha.

Saikku jatkuu

...edelleen. Huoh.

Ehdin jo hetken aikaa intoilla että jipii, Toffe vaikuttas voivan paremmin ja ehkä, siis EHKÄ päästään sinne konekarhutestiin kuun lopulla. Viimeseen pariin päivään ei oo tullu pahemmin yskäkohtauksia, mitä nyt yksittäisiä pikku köhähdyksiä, mutta tänään sitten tuli taas semmonen yskähikkakohtaus. Toiveet parantumisesta murskaantu taas..
Viime viikolla yhtenä aamuna Toffe jopa oksensi. Sekin ihmetyttää. Pitänee huomenissa soitella eläinlääkärille, kun oireet on jatkuneet jo yli neljä viikkoa, vaikka tässä välillä on annettu antibioottikuuri ja madotuskin on tehty.

Yllättävän hyvin Toffe on jaksanut tätä hissutteluelämää ja sitä ettei ole päässyt kunnon lenkeille. Taitaa tosin sairastaminenkin viedä voimia ja aiheuttaa väsymystä, mutta oletin silti että se jo jossain vaiheessa olisi jo hyppinyt seinille. Sitä ei ole (vielä) tapahtunut, mutta pieniä rötöksiä kuitenkin. Ruuan ryöstely pöydältä on alkanut taas ja tänään se kävi vähän dyykkaamassa keittiön roskistakin. Voi pientä turhautuvaa koiraparkaa. :( Olen kyllä koittanut keksiä kaikennäköistä aivojumppaa meille yhteiseksi tekemiseksi, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia liikuntaa rakastavalle koiralle työnnellä korvikkeeksi jumppapalloa. Noo ehkä tämä tästä.

PS. Kattelen tässä Hatchiko-elokuvaa tippa linssissä. Siinäkin on kyllä aika söpö koiranen. <3

Herra pähkinänsärkijä

Tsorge laatu, eräs kävi tökkäämässä nenällään linssiin..

Ei se niitä syöny, kunhan pureskeli rikki.. :D

Muutenki iha ihme koira, syö antibiottinsa pelkiltään ihan mukisematta.