Jes, kerrankin sattui loistava tilaisuus lenkillä!
Olemme Toffen kanssa päässeet irtipidon suhteen siihen pisteeseen, että häiriöttömässä (=ei eläimiä eikä ihmisiä näköpiirissä) ympäristössäToffe pysyy hyvin kuulolla ja mukana. Olen vältellyt vastaantulijoita metsälenkeillämme, koska alue on hyvin suosittu koiranulkoiluttajien keskuudessa. Tänään kuitenkin eteen sattui pari marjastajaa, jotka parinkymmenen metrin päässä kykkiessään näyttivät Toffesta hyvinkin epäilyttäviltä. Toffe tuijotti ihmisiä tiiviisti, mutta ei mennyt niiden luo ja pysyi kutakuinkin kuulolla (viimeistään joskus viidennelle ärjäisyllä kääntyi taas vilkaisemaan minua... :D). Huippua!
Hienoa kun kerrankin häiriöksi sattui tarpeeksi helppo haaste, eikä minun tarvinnut ottaa koiraa heti hihnaan. Pääsimme kulkemaan melko läheltäkin marjastajien ohitse eikä Toffe silti mennyt liian lähelle katsomaan.
Kivaa kun viimeinkin päästiin tekemään jotain uutta, tuntuu että minun laiskuuteni vuoksi olemme pyörineet samoissa kuvioissa ja tehneet samoja juttuja koko ajan. Olen vain niin kovin laiska tekemään mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Tulevana viikonloppuna elämämme pienet piirit kuitenkin muuttuvat kun muutamme täältä vanhempieni luota omaan kämppään kaupunkiin. Siellä meitä odottaakin uudet lenkkireitit (viimeinkin, jes!) ja monet kaupungissa asumisen ihmeet. Jännittää kuinka meidän maalaisten käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti