Vähän liiankin reippaina..

Tällä viikolla on ollut kovia pakkasia täällä meilläpäin, mutta sehän ei meitä hurjapäitä haittaa! Tiistaina mittari näytti päivällä -17 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta: täydellinen hiihtosää. Eikun vaan koira ja sukset auton kyytiin ja jäälle!

Lähdettiin siis kokeilemaan hiihtojuttuja ekaa kertaa. Itse olen hiihtänyt viimeksi öö...pari vuotta sitten(?) ja Toffe ei varmaan koskaan. Olen jo aiemmin huomannut että Toffe nauttii juoksemisesta ja monesti lenkeilläkin jos minulla vauhti kiihtyy niin Toffekin innostuu ja alkaa heti vähän vetää. Ja niinhän se teki hiihtäjän edessäkin! Torveli tajusin jutun juonen hyvin äkkiä ja minun piti vaan vähän kannustaa ja hiihtää perässä eikä edes kaaduttu kertaakaan, vaikka Toffe saikin muutaman kerran idean pysähtyä kesken kaiken ja jäädä jumimaan jonnekin taakse niin, että minä olin ihan sekaisin suksieni ja sauvojeni ja narujeni kanssa....

Meidän vetokamppeet oli ihan alkeelliset, koska ensimmäistä kertaa vasta kokeiltiin niin kiedoin vain pitkän (joustamattoman.......) narun lantioni ympäri ja Toffella oli tavalliset y-valjaat päällä. Ihan kivasti meillä kuitenkin meni kunnes...................................
Vanha vaivani eli viime kesänä leikattu selkäni (välilevynpullistuma, en toivo kenellekään samaa) alkoi vihoittelemaan n. kilometrin hiihtomatkan jälkeen siellä keskellä järven selkää. Eli eipä siinä muuta kuin käännös takaisin päin ja toivoa että pystyn vielä paluumatkan hiihtämään. Kipu vaan yltyi ja irrotin koiran narunkin vyötäröltäni, koska epäilin kivun tulevan koiran nykäisyistä. Ei auttanut sekään, ja pian vihlonta oli jo niin kovaa että oli pakko ottaa sukset kainaloon ja talsia loppumatka kävellen. Jäällä ollessa kärsin vielä kävellä selkä suorana, mutta kotiin päästyäni ryhti oli painunut kumaraan eikä tässä sen jälkeen ole tullut pariin päivään paljoa urheiltua. Höh, ärsyttää olla tämmönen invalidi kun koiralla selvästi oli kivaa.

Nyt ollaan siis pari viimeistä päivää oltu vaan kotona rauhassa. Pari pikkulenkkiä olen uskaltanut tuon koiran kanssa käydä, muuten perheeni on hoitanut Toffen lenkitykset. Yllättävän rauhallisesti Toffe onkin ollut kanssani kotona ja olenkin tässä miettinyt että onkohan tuo kersa aikuistumassa?! :o
Selkäni on pikkuhiljaa ehkä jo paranemassa mutta minulla on kuitenkin sunnuntaina olevaan näyttelyyn varalla toinen handleri, jos itse en kykenekään menemään kehään. Jotenkin pitäisi vain saada laitettua tuo koira edustuskuntoon...

Mietin tässä että nyt pitäisi saada jostain motivaatiota pitämään itseltäni varsinkin selän lihakset kunnossa. Voisikohan doboilu olla vaihtoehto siihen? Pitänee tutkia oisko täällä meidän seudulla olemassa kursseja tuota varten niin päästäisiin tutustumaan siihen hommaan. Kävin äsken hakemassa varastosta meidän jumppapallon. Eihän se ole läheskään sama asia kuin nuo dobo-välineet, mutta saattaisihan silläkin jotenkin alkuun päästä.

Loppuun vielä kuvalla ilmaistuna Toffen mielestä ehkä yksi parhaista tapahtumista tässä lähiaikoina, nimittäin Kennel-Rehun kuorma! Tilauksesta tuli melkein 100kg lihaa, hups. :D

Talvipäivän viettoa.

Käytiin eilen Uimaharjussa moikkaamassa suomenpystykorva Huldaa. Hulda oli äänekäs ja vikkelä pikkukoira, mutta sen minkä Toffe hävisi Huldalle nopeudessa, se kyllä voitti voimillaan köysitaistossa.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Karhunsalossa nappaamaan muutamat kuvat:

Kajaani KV

Sunnuntaina piipahdettiin niissä paljon etukäteen jännitetyissä Kajaani KV:n kehissä. Sertiä ei sentään tällä kertaa saatu, mutta poika käyttäytyi niin esimerkillisen mallikkaasti, että siinäkin riittää iloitsemisen aihetta jo pitkään. 

Toki se vähän mörisi omalle kehälle mentäessä, mutta ei sen minusta tarvitsekaan tykätä vieraista koirista jotka tunkevat ihan naamaan kiinni. Miksi tuollaisissa paikoissa pitää pitää koiria hihnoissaan niin löysällä, että ne yltävät tulla moikkaamaan ohikulkijoita? Huoh..

Tultiin näyttelypaikalle vain varttia ennen kehämme alkamista (matkaan pääseminen oli taas omanlaisensa katastrofi..) ja ehdin juuri ja juuri valmistella koiran ja itseni kehään, kun meidän numero jo huudettiinkin. Kehässä meidän vastuksena oli Toffen veli VV Virtapiikki "Karu", joka oli myöskin komea akitanuorukainen karvanlähdöstään huolimatta. :)

Toffe edellä, Karu takana.

Karu

Nuorten kehässä Toffe sai laatuarvosteluksi ERI SA ja koska koko näyttelyssä akitauroksia oli vain 4, saimme pian astella paras uros -kehään. Vastassa oli vain yksi koira, Pandayan Amigo "Kendo". Serti ja Cacb menivät lopulta (oikeutetusti) Kendolle, mutta ei mekään tyhjin käsin jääty! Meidän lopullinen tulos oli sellaisen sanasotku kuin NUO ERI NUK1 SA PU2 VARASERT VARACA. Hienosti pärjäsi siis Toffekin, jipii! :) 

PU-kehässä

Ja sanallinen arvosteluhan kuuluu (tönkkö)suomennettuna kutakuinkin näin:

"Oikeanlainen purenta. Hyvä pää ja ilmaukset. Oikeanlaiset korvat. Hyvä niska ja hartiat. Ylälinja ja hännän asento oikea. Oikeanlaiset (en saa selvää mitkä) kulmaukset. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin."

Reissu oli siis mitä mainioin, mutta nyt Kajaanista kunnolla kotiuduttuamme aletaankin jännittää seuraavaa koitosta, joka sijaitsee Joensuun raviradalla ensi kuun alussa. Sinne on tulossa vain kolme akitaa, joten saapa nähdä miten meidän käy!

Pitkästä aikaa mätsäröintiä

Käytiin tänää loppiaismätsärissä taas Poksin hallilla harjoittelemassa ensi sunnuntain oikeaa näyttelyä varten. Voi että miten paljon siellä oli porukkaa! Meillä oli taas häkki mukana (se on varmaan paras ostos ikinä!) ja aluksi Toffe vaan pyöriskeli siellä ja mörisi vähän joka suuntaan, mutta sitten se rauhoittui ja oli vain. Vieressä makailevaa ja häkkiin nojailevaa sakemanniteiniurostakin tyytyi vain vähän vilkuilemaan tympääntyneesti, eikä sen kummemmin.

Ensimmäinen kehä meni vähän kurjasti koska minua rupesi kamalasti jännittämään kehien alkamista odotellessa. ._. En saanut koiraa seisomaan kunnolla ja liikkeetkin meni välillä jo laukan puolelle, joten ei siis tullut yllätyksenä kun lähdettiin kehästä sinisen ruusukkeen kanssa.

Nauhakehässä minua ei enää jännittänyt niin paljoa, joten Toffekin esiintyi kauniimmin. Liikkeet oli vähän ehkä laiskat mutta eipähän hypellyt (ennen sen liikkeet oli tosi hyvät eikä se edes tarjonnut turhaa sooloilua, mutta minä valopää sain pari päivää sitten lenkillä idean että jeeee mitä jos vähän juostaisiiiin ja leikittäisiin hihnassa!!! Niin me sitteen tehdään edelleen näköjään myös kehässä =)))))) ja seisominenkin oli yllättävän rauhallista. Miulle vielä sattu niin hauskasti, että meidän kohdalla vastakkaisessa seinässä oli peili, niin sain siitä sitten katsottua Toffen asentoa. :P

Tuomari ilmeisesti piti Toffesta nyt kun se osasi käyttäytyä, eikä karsinut meitä pois, vaan päästiin kolmen muun koirakon kanssa kisaamaan palkintopaikoista. Lopulta sijotuimme kolmansiksi, jee! Hyvä Toffe!

Ai täh?

Joo-o, ollaan harjoteltu kontaktia! :D

Tykkäätkö Jenni  muuten mun uusista kengistä?! :---))

Kehissä kävi myös pari muutakin tuttua, kuten ihana Muura-shiba ja upea Valo-akita. Muuraa päästiin moikkaamaan vielä mätsärin jälkeen koirapuistossa, ja Valoa Toffe sai ihailla vain kauempaa ja minä vähän lähempääkin. ;)

Valo ei valitettavasti päässyt näyttämään upeuttaan
 minun kuvissa ennen kuin kamerasta loppui akku :(

Puistoon tuli myös pari muuta koiraa, molemmat uroksia. Toinen oli leikattu, eikä se haitannut Toffea yhtään, ja toinen oli 7kk pentu, joka oli hyvin alistuva. Toffe sietääkin vain leikattuja ja erittäin alistuvia uroksia, mutta vähän silti pelotti kun Toffe sitä penturukkaa alisti hammastelemalla. Kyseessä oli joku pieni terrieri niin ei ois paljoa vaatinu että tommonen järkäle "vähän hammastellessaan" ois saanu siltä hengen pois. O.o Onneksi Toffe ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut aggressiivinen pentua kohtaan.

Valopäät  päiväkävelyllä

Ensi viikonloppuna sitte Kajaani ja viralliset kehät, hui!

Hirmuisesti asiaa!

First things first:
Toffen lonkkatulokset tuli tänään Kennelliitolta. Tuomiona saatiin C/C, eli ei ihan priimat, mutta ei kuitenkaan ihan toivottomatkaan. Nivelrikkoa ei ollut, joten lonkkien pitäisi pysyä vaivattomina kunhan koira pysyy hoikkana ja hyväkuntoisena. Aluksi tulokset luettuani minua hivenen harmitti, mutta nyt asiaa mietittyäni harmitus on lieventynyt ja tajusin, että lonkkia lukuunottamatta minulla on kuitenkin käsissäni aika mahtava koira! Sillon ku se ei oo idioottiangostuura.

Mediän ohitusharjoitukset etenee hienosti! Yhtenä päivänä kävin taas pohjamudissa velloessani epätoivossa, mutta sitten taas ryhdstäydyin ja aloin kuljettaa herkkuja mukanani. Toffe onneksi jaksaa keskittyä herkkuihin aina kun ne ovat tarpeeksi hyviä eikä ohitettava koira ole liian lähellä tai liian häiritsevä.
Olen ohitustilanteissa tehnyt nyt niin, että parikymmenen metrin päässä vastaantulevasta koirasta, kun Toffe on huomannut sen, kutsun Toffen luokseni ja annan herkun saman tien. Sitten vastaan tulevasta koirasta riippuen imutan Toffea herkun perässä tai annan niitä harvakseltaan niin, että viimeinen herkku tulee juuri ohituksen kohdalla tai muutama sekunti sen jälkeen. Pari kertaa Toffe on jopa toisen koiran nähdessään kääntynyt minua kohti herkun toivossa. Jes!
Katsekontakti liitetään siihen ohitukseen sitten vasta myöhemmin kun osataan se paremmin, jos sille on edes tarvetta. Nyt olen kuitenkin tehnyt kontaktiharjoituksia sillointällöin, ja välillä palkannut Toffea lenkillä kun se on itse ottanut kontaktia minuun.

Maanantaina uskaltauduttiin taas metsään sunnuntain vieraskoiraepisodista huolimatta. Siltä retkeltä saatiinkin muistoksi muutama kuva. :)

"sivulletulo" :D

Paikallaanolon harjoittelua

UV meni Toffen osalta vähän kurjasti. Hurja peto pelkäsi vähän ja makasikin paukuttelun ajan nurkkaan painautuneena läähättäen, eikä edes ruoka maistunut. Onneksi vuosi vaihtuu vain kerran vuodessa!