Vähän liiankin reippaina..

Tällä viikolla on ollut kovia pakkasia täällä meilläpäin, mutta sehän ei meitä hurjapäitä haittaa! Tiistaina mittari näytti päivällä -17 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta: täydellinen hiihtosää. Eikun vaan koira ja sukset auton kyytiin ja jäälle!

Lähdettiin siis kokeilemaan hiihtojuttuja ekaa kertaa. Itse olen hiihtänyt viimeksi öö...pari vuotta sitten(?) ja Toffe ei varmaan koskaan. Olen jo aiemmin huomannut että Toffe nauttii juoksemisesta ja monesti lenkeilläkin jos minulla vauhti kiihtyy niin Toffekin innostuu ja alkaa heti vähän vetää. Ja niinhän se teki hiihtäjän edessäkin! Torveli tajusin jutun juonen hyvin äkkiä ja minun piti vaan vähän kannustaa ja hiihtää perässä eikä edes kaaduttu kertaakaan, vaikka Toffe saikin muutaman kerran idean pysähtyä kesken kaiken ja jäädä jumimaan jonnekin taakse niin, että minä olin ihan sekaisin suksieni ja sauvojeni ja narujeni kanssa....

Meidän vetokamppeet oli ihan alkeelliset, koska ensimmäistä kertaa vasta kokeiltiin niin kiedoin vain pitkän (joustamattoman.......) narun lantioni ympäri ja Toffella oli tavalliset y-valjaat päällä. Ihan kivasti meillä kuitenkin meni kunnes...................................
Vanha vaivani eli viime kesänä leikattu selkäni (välilevynpullistuma, en toivo kenellekään samaa) alkoi vihoittelemaan n. kilometrin hiihtomatkan jälkeen siellä keskellä järven selkää. Eli eipä siinä muuta kuin käännös takaisin päin ja toivoa että pystyn vielä paluumatkan hiihtämään. Kipu vaan yltyi ja irrotin koiran narunkin vyötäröltäni, koska epäilin kivun tulevan koiran nykäisyistä. Ei auttanut sekään, ja pian vihlonta oli jo niin kovaa että oli pakko ottaa sukset kainaloon ja talsia loppumatka kävellen. Jäällä ollessa kärsin vielä kävellä selkä suorana, mutta kotiin päästyäni ryhti oli painunut kumaraan eikä tässä sen jälkeen ole tullut pariin päivään paljoa urheiltua. Höh, ärsyttää olla tämmönen invalidi kun koiralla selvästi oli kivaa.

Nyt ollaan siis pari viimeistä päivää oltu vaan kotona rauhassa. Pari pikkulenkkiä olen uskaltanut tuon koiran kanssa käydä, muuten perheeni on hoitanut Toffen lenkitykset. Yllättävän rauhallisesti Toffe onkin ollut kanssani kotona ja olenkin tässä miettinyt että onkohan tuo kersa aikuistumassa?! :o
Selkäni on pikkuhiljaa ehkä jo paranemassa mutta minulla on kuitenkin sunnuntaina olevaan näyttelyyn varalla toinen handleri, jos itse en kykenekään menemään kehään. Jotenkin pitäisi vain saada laitettua tuo koira edustuskuntoon...

Mietin tässä että nyt pitäisi saada jostain motivaatiota pitämään itseltäni varsinkin selän lihakset kunnossa. Voisikohan doboilu olla vaihtoehto siihen? Pitänee tutkia oisko täällä meidän seudulla olemassa kursseja tuota varten niin päästäisiin tutustumaan siihen hommaan. Kävin äsken hakemassa varastosta meidän jumppapallon. Eihän se ole läheskään sama asia kuin nuo dobo-välineet, mutta saattaisihan silläkin jotenkin alkuun päästä.

Loppuun vielä kuvalla ilmaistuna Toffen mielestä ehkä yksi parhaista tapahtumista tässä lähiaikoina, nimittäin Kennel-Rehun kuorma! Tilauksesta tuli melkein 100kg lihaa, hups. :D