Toki se vähän mörisi omalle kehälle mentäessä, mutta ei sen minusta tarvitsekaan tykätä vieraista koirista jotka tunkevat ihan naamaan kiinni. Miksi tuollaisissa paikoissa pitää pitää koiria hihnoissaan niin löysällä, että ne yltävät tulla moikkaamaan ohikulkijoita? Huoh..
Tultiin näyttelypaikalle vain varttia ennen kehämme alkamista (matkaan pääseminen oli taas omanlaisensa katastrofi..) ja ehdin juuri ja juuri valmistella koiran ja itseni kehään, kun meidän numero jo huudettiinkin. Kehässä meidän vastuksena oli Toffen veli VV Virtapiikki "Karu", joka oli myöskin komea akitanuorukainen karvanlähdöstään huolimatta. :)
Toffe edellä, Karu takana. |
Karu |
PU-kehässä |
Ja sanallinen arvosteluhan kuuluu (tönkkö)suomennettuna kutakuinkin näin:
"Oikeanlainen purenta. Hyvä pää ja ilmaukset. Oikeanlaiset korvat. Hyvä niska ja hartiat. Ylälinja ja hännän asento oikea. Oikeanlaiset (en saa selvää mitkä) kulmaukset. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin."
Reissu oli siis mitä mainioin, mutta nyt Kajaanista kunnolla kotiuduttuamme aletaankin jännittää seuraavaa koitosta, joka sijaitsee Joensuun raviradalla ensi kuun alussa. Sinne on tulossa vain kolme akitaa, joten saapa nähdä miten meidän käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti