Paikataan virheitä

Noniin, viikonlopun seurauksena meillä on nyt alkanut luoksetuloharjoitukset taas ihan tehotreeninä. Vaihdoin jopa niin, että Toffe saa nyt kaiken ruokansa treeneissä, eikä (juuri) yhtään kupista. Jospa se tekeminen kiinnostaisi tällä tavalla enemmän. :)
Viikonlopun takapakista saa kyllä syyttää minua. Meidän mökkimme ympäristössä on varmasti paljon riistan hajua, onhan siellä nähty peurojakin liikuskelevan. Tottakai Toffe siis lähti metsästysreissulle, enkä minä taaskaan saanut kiukkuani kuriin vaan karjuin sitä kuin mikäkin palosireeni. Vaikka ilmassa ei olisikaan ollut sitä hekumallista riistan tuoksua, Toffe tuskin olisi siltikään tullut tämmöisen kiukkupussin luokse.

Noniin, tänne-käsky meni siis täysin pilalle kun hoin sitä tuloksettomasti moniamonia kertoja. Siispä heti kotona aloitimme sen harjoittelun lähestulkoon alusta. Olen jättänyt Toffen joko paikka-käskyllä tai toisen ihmisen pitelemänä paikoilleen kun olen itse juossut superherkkujen kanssa kauemmaksi. Sitten olen kutsunut koiraa ja se on kirmannut hirrrrrmuista kyytiä luokseni. Näissä lavastetuissa tilanteissa käsky on siis vahvistunut paljonkin, mutta vielä Toffe ei ole saanut olla kunnolla irti, joten en tiedä miten se silloin sitten tottelee...

Äsken tosin käytiin muutama minuutti pihalla pissatusreissulla, ja vaikka Toffe oli irti, ei se malttanut kauaksi lähteä kädessäni olevan lihakipon ääreltä. :P

Vaurioita ollaan nyt siis saatu paikkailtua ja tuo koira tulee mielissään minun luokseni. Seuraavaksi tärkein asia olisi saada minun hermoni kuriin. Sillä huutamisella kun ei tosiaan saa kuin pahaa aikaiseksi... Tämmösissä tilanteissa sitä tuntee itsensä niin pahaksi ihmiseksi, kun ajattelee sitä kuinka törkeä tuota koiraa kohtaan tulikaan oltua, ja SILTI se lopulta tuli luokseni. Toffen täytyy olla paljon parempi tyyppi kuin mitä itse olen. :')

Sitten vielä suttuinen kuva lauantai-illalta kun kaikki oli vielä hyvin ja Toffella oli hurrrrrjan kivaa!