Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Käytiin tänään taas metsässä juoksentelemassa (kyllä, koiran lisäksi ihmisetkin joutuivat vähän juoksemaan), ja minä otin kameran mukaan harjoitellakseni kuvausta. Tämmöiselle aloittelijalle tuommoisen aropupun kuvaaminen on vielä hivenen haastavaa ellei jopa mahdotonta. Ne hetket kun tuo rakki pysyi paikalla se oli kuitenkin niin kaukana ettei mun kittiputken polttoväli (hehe oon oppinu uusia sanoja, käytänköhän niitä oikein? :D) riittänyt sinne asti.

Noh muutaman kerran päädyttiin Toffen kanssa kuitenkin nokikkain ja sain pari kuvaa räpsittyä.

Olihan mulla mukana myös tuo vähän helpommin paikallaan pysyvä lemmikki:

Autoista päätellen metsässä oli melkoinen ruuhka, mutta me ajettiin niin pitkälle että autot väheni ja uskallettiin päästää koira ulos. Kuvailin siis muutaman hetken ja melkein heti kun sulloin kameran takaisin metsänreunasta tuli esiin suomenpystykorva jolla tuntui olevan paljon asiaa. Toffehan oli tietysti heti siellä moikkaamassa tulokasta (joka onneksionneksionneksi oli narttu) ja meidän huutelun jälkeen se jo näytti melkein luopuvan ja jatkavan meidän kanssa matkaa......kunnes. Se pystykorva lähti ehkä peloissaan juoksemaan takaisin metsään ja Toffe tietysti perässä.
Ja eikun perään vaan mekin J:n kanssa. Pystykorva onneksi haukkui koko ajan niin pystyttiin paikantamaan missä koirat on vaikka näköyhteys siellä rytekössä olikin melko huono. J ehti koirien luokse ennen minua ja siellä pystykorva omistajineen odotteli meitä hakemaan Toffen pois. Omistaja oli kuulemma miettinyt että mihinkähän hällä koira hävisi kun se jo juoksee takaisin vieras koira kintereillä ja me ihmiset sitten karjuen hännillä.
Hassu tilanne, ei tosin olisi varmaan paljoa naurattanut jos vastaan tuleva koira olisikin ollut uros..

Tämän päivän reissusta opimme siis sen että viikonloppuisin ei kannata valmiiksi täyteen metsään änkeä ja sen, että meillä on vielä hivenen Toffen kanssa opeteltavaan tuon kuulolla pysymisen kanssa...