Reissulaiset palaavat kotiin

Vietimme joulua mummolassani Iissä ja olimme Toffen kanssa ressussa likipitäen viikon. Maanantai-iltana matka jatkui anoppilasta mummolaan Iihin ja siellä viihdyimme kolme päivää.

Menomatkalla mummolaan pysähdyimme Vuokatissa mökillämme hetkeksi, ja päästin Toffen irti. Oli jo melko pimeää, mutta Toffella oli muutama vilkkuvalo valjaissa kiinni, joten näin hyvin missä se juoksi. Vuokatissa Toffe paljasti itsestään aivan uuden puolen, se oli nimittäin hurja vahtikoira! Huomasin jo heti alkuun Toffen meille tullessa, että sillä on kotona tapana vahtia taloon tulijoita tarkemmin pimeällä kuin päivällä, mutta yleensä se on päästänyt vain muutaman haukahduksen. Nyt kuitenkin, kun isäni kulki pimeää mökkitietä meitä muita kohti, Toffe ei jostain syystä tunnistanut häntä, vaan aloitti hirmuisen haukun ja pelokkaana/suojelevana pörräsin meidän muiden ympärille eikä uskaltanut mennä uhan luokse, vaan hurjalla haukullaan koetti häätää sitä pois. Isä kuitenkin jatkoin lähestymistään ja nössötoffe alkoi perääntyä, kunnes tunnisti isäni äänen. Sitten isä saikin hännänheilautuksi tervehdykseksi ja Toffe oli unohtanut koko episodin. Hassu koira. :D

Iihin päästyämme mummin tupa oli melkoisen lämmin, kun mummi on semmoinen vilukissa että viihtyy parhaiten vähintään kahdenkymmenenviiden asteen lämpötilassa, ja siinä torpan täyttyessä sukulaisista lämpö kiri kotoisaan kahteenkymmeneenkahdeksaan asteeseen. Ei siinä paljon ketään naurattanut hikoillessa (paitsi mummi ei hikoillut), mutta kaikkein vähiten ehkä Toffea, joka on juuri kasvattamassa upeaa talviturkkiaan.

Toffen joulu kului siis läkähtyessä ja jouluherkkuja kerjäten. Ihmisten tavoin Toffekin taisi syödä hivenen liikaa jouluherkkuja.. :--)) Sai se muutamia lahjojakin, mutta olosuhteista johtuen se ei niistä jaksanut kiinnostua. Keskittyi siis lähinnä itsensä viilentelyyn ja ruuan sulatteluun.

Minä taas ähkystä ja kuumuudesta huolimatta jaksoin innostua saamistani lahjoista, ja yksi mieleenpainuvimmista olikin oma uusi kamera! Tästä lähtien blogin kuvista vastaakin minun uudenuutukainen Samsung NX 1000!! Tässä kovasti koetan opetella käyttämään sitä, jotta joku kaunis päivä armaat lukijani (hih, onhan teitä kuuleman mukaan ainakin neljä!) saisivat nauttia upeista vähemmän karseista visuaalisista elämyksistä.

Toffen joululahjat

Joulupäivänä lähdimme kuumuutta karkuun muutaman kilometrin päähän isoisäni rakentamalle mökille. Mökki on metsässä joen rannalla, joten Toffe pääsi taas irti. Piti vain huolehtia ettei Toffe juokse heikoille jäille.

Toffen ällöttävä lelulöytö: vuosikausia ties missä lojunut katiskamerkki.

Papan mökki.

Kuvista voi päätellä minun harjoitelleen mökkireissulla kameran käyttöä. Toffe puolestaan riekkui ja rälläsi sydämensä kyllyydestä, koska onhan se nyt siistiä olla ihan uudessa paikassa irti! Ihme kyllä se ei yrittänytkään lähteä huitelemaan ympäröivään metsään, vaan pysytteli kiltisti piha-alueella. :)

Tapaninpäivänä eli tänään tulimmekin sitten takaisin kotiin. Minun lisäkseni koirallakin vaikutti olevan hivenen koti-ikävä, sillä varsin tyytyväisenä se kiiruhti sisälle tutkimaan onko joka nurkka pysynyt samanlaisena hänen ollessan poissa. Illan päälle kävimme vielä tekemässä omalla kylällä pikkulenkin ja tsekkaamassa tuttujen tolppien hajut. ;) Nyt uupunut reissulainen toipuu matkastaan omalla paikallaan nukkuen ja viikon aikana saatuja jouluherkkuja sulatellen. :)

Vuosi lähenee loppuaan, ja meilläkin Toffelandiassa katseet käännetään kohti tulevaa. Ensi vuoden haasteena ovat heti alkuun tammikuussa Kajaani KV ja helmikuussa Joensuun RN ja jälleen Jyväskylä KV. Tuohon asti on vasta suunnitelmia lyöty lukkoon, mutta eiköhän meidät voi bongata vielä monista muistakin näyttelykehistä sitten alkavan vuoden edetessä. 

Keväällä lumien sulettua (taivutetaanko se noin?) olisi tarkoitus taas jatkaa mejä-harrastusta, ja tottakai jatkamme aktiivisesti toisten koirien ohittamisen harjoittelua. Saapa nähdä keksinkö vielä jonkin uuden kurssin meille käytäväksi ensi kesänä. Sen, ja monta muutakin asiaa aika näyttää ajallaan. :)