Syksyn viimeinen mätsäri

Lauantaina oli Pohjois-Karjalan Seurakoirien järjestämä Halloween-mätsäri ja lähdettiin taas Toffen kanssa katsomaan että miten pärjätään. Suunnitelma oli että totutellaan Toffea hallissa oloon, muihin koiriin ja nyt uutena juttuna näyttelyhäkkiin.

Mentiin paikalle hyvissä ajoin jo kello 11, kun ilmoittautumiset alkoi. Oltiin ensimmäisten joukossa, joten saatiin valita mihin leirimme pystytetään. Toffen näyttelyhäkki on ihan jumalattoman kokoinen kevytmetallihäkki, joten sitä leiriytymistilaa tarvittiin aika paljon. Ostin häkin siis käytettynä ja taisin vähän yliarvioida Toffen tarvitseman tilan 8D

Tässä vähän osviittaa häkin koosta.... :D

Toisin kuin viime mätsärissä, olin tällä kertaa jaksanut herätä aikaisin ja käyttää Toffen kunnon lenkillä ennen lähtöä. Se siis helpotti tilannetta hyvinkin paljon.

Kun häkki oli saatu pystytettyä, laitoin Toffen sinne ja katsoin miten se käyttäytyy. Toffe ei siis ole ennen ollut kunnolla häkissä. Silloin kun hankin sen, laitoin sen huoneeseeni jotta Toffe voisi mennä sinne nukkumaan halutessaa. Koskaan se ei sinne kuitenkaan mennyt oma-aloitteisesti, joten vein häkin varastoon. Ajattelin nyt mätsärissä kuitenkin kokeilla olisiko siitä hyötyä, koska ei Toffea koskaan ole ahdistanutkaan siellä häkissä olla. Laitoin vielä peiton häkin päälle näköesteeksi, jotta muut koirat eivät sitä häiritsisi. Tilanteeseen nähden Toffe osasi olla siellä häkissän yllättävän nätisti, eikä hermostunut pahasti, kunhan minä pysyin siinä häkin vieressä. Viskelin sille vielä herkkuja sinne etsittäväksi. Ensi kerralla pitäisi varmaan ottaa mukaan jotain ihan oikeaakin tekemistä, kuten kong tai joku luu. 

Häkkihomma oli siitä hyvä, että se helpotti minun tekemistäni paljon, kun minun ei tarvinnut koko ajan pitää koiraa käsissäni ja ja sen huomiota itsessäni, ettei se murise joka suuntaan. Harmi vaan ettei Toffe itse vaikuttanut viihtyvän siellä erityisen hyvin, mutta ei se toisaalta yrittänyt uloskaan murtautua... Ehkä se vielä tottuu olemaan siellä... :--))

Ennen kehien alkamista hoksasin vielä kehittäneeni kehätoimitsijoille ylimääräistä tekemistä, kun olin ilmoittanut meidän nuorten luokan sijasta junnuihin. Enhän minä dorkana tajunnut, että nää teini-ikäisetkin oli jaoteltu vielä kahteen eri luokkaan...Meidät kuitenkin onneksi saatiin vaihdettua oikeaan luokkaan ja alkoi pitkä odottaminen, koska ennen meidän luokkaamme tuomarimme arvosteli juniorit.

Olimme nuorten luokassa viimeiset arvosteltavat, mutta minä menin ehkä turhan aikaisin jo kärkkymään kehän laidalle omaa vuoroamme. Siinä sitten hengailtiin kanden uroskoiran välissä, mutta ihmeen hyvin Toffe jaksoi keskittyä minuun, kun syötin sille koko ajan herkkuja. Tässä kohtaan ehkä huomasi häkissä olon hyödyn, sillä yleensä jossain vaiheessa mätsäriä Toffe väsähtää ja alkaa kiukkuiseksi ja etsii uroksia kelle möristä. Nyt kun se olikin välillä häkissä, niin se ei väsynyt niin helposti. Toisaalta en ole myöskään ennen kokeillut namittaa sitä koko ajan kun seisomme ihmis- ja koiramassan keskellä. 

Omnomnom. Odotelaan kehään pääsyä :)

Lopulta pääsimme kehään ja Toffe käyttäytyi upeasti. Ahkerasta namittamisestani huolimatta sitä vielä kehässäkin kiinnosti herkut ravatessa se keskittyi minuun eikä lähtenyt jahtaamaan edellä menevää pariamme. 

Tuomarimme oli erittäin mukava nainen (Toffea ei ole koskaan tuomaroinut ja kähminyt mies, hups..) joka ihasteli Toffen ilmettä. Yllätyksekseni hän myös tiesi Toffen olevan kodinvaihtaja ja sanoi että hänen täytyykin kehua Noora-kasvattajalle miten upea koira Toffe on. Hassu juttu, en tuntenut sitä tuomaria eikä mulla oo mitän hajua mitä kautta hän tiesi Toffen, mutta kaipa ne on vaan nää pienet koirapiirit missä tieto kulkee.. :D

Saimme sitten punaisen nauhan (hih, toista kertaa ikinä!) ja sen mukana myös palkinnoski pienen pussukan Jeppe-nappuloita. Toffe nappasi pussukan heti kädestäni ja kantoi sen ylpeänä kehästä ulos ja alkoi saman tien repimään sitä auki. Ilmeisesti hän oli sitä mieltä että oli uurastanut kovasti ja ansaitsi nyt palkkansa. (Yleensä olen koittanut välttää Toffella kaikkea viljaa, mutta siirryimme vähän aikaa sitten pääasiallisesti raakaruoalle enkä ole enää ihan niin tarkkana koska se ei kuitenkaan pääruuissaan saa mtään viljaa.)

Kehässä. Kuvakulma vähän hassu mut ompahan kerrankin laadukas kuva. (c) Heini

Heti meidän jälkeemme alkoi nuorten luokan sinisten saaneiden nauhakehä, ja tällä välin käytin Toffen pikapissalla pihalla. Sitten juoksimmekin takaisin sisälle halliin ja punaisten kehään. 

Nauhakehässä oli ahdasta ja jouduimme taas kahden uroksen väliin. Ihmetyksekseni Toffea vieläkin kiinnosti minä ja namit eikä se vilkaissutkaan koiria ympärillään. Takana oleva koira tuli vieläpä ihan Toffen ahteriin kiinni haistelemaan eikä Toffe näytänyt edes huomaavan! Jee!

Ilokseni ja yllätyksekseni päästiin vieläpä palkintosijoille, sillä Toffen lopullinen tulos ole nuorten PUN3!! Onkai tuo koria sitten komea muidenkin kuin vain minun mielestä :3 Palkinnoksi sen Jeppe-pussukan lisäksi karttui sitten vielä pari pussukkaa muita herkkuja. Ainiin ja saihan kaikki osallistuessaan jo Peten koiratarvikkeen matkavesikipot. Olipahan Poks siis panostanut varsinkin palkintopuoleen, kun jokainen sai jotakin! :) 

Possut juoksee.

Palkitut nuorten punaset.
Ykkössijan saanut upea x-rotuien puuttuu kuvasta.
 Ja Toffe luulee viereistä pommia välipalaksi :D

Nyt päästiin lähtemään kotiin ja mieli oli hurjan paljon parempi kuin viime mätsärissä. Koira osasi käyttäytyä kun löysin sen kanssa yhteisen sävelen ja niitettiinpä vielä mainetta ja kunniaakin! 

Rankka esiintyminen oli kyllä vienyt koirasta kaikki mehut ja kotona kaveri olikin jo varsin väsynyt. Koitettiin ottaa vielä kuvia komeasta (melkein) voittajasta mutta eihän siitä mitään tullut kun poika meinasi nukahtaa pystyyn. Lopputulos olikin sitten tällainen: 

Ei huvittanu vissiin enää edustaa.

Koira sai nukkua pienet päikkärit ennen kuin lähdettiin käyttämään sitä pikapissillä pihalla. Päikkärit oli kuitenkin ilmeisesti liian lyhyet koska mulla olikin narun päässä perässä vedettävä malli akitasta. Koiraparka vaan löntysteli perässä ihan voimattomana. :D

Fiilis viime lauantaista on nyt mitä mahtavin, ja vähän jo uskallan toivoa että ehkä ei tullakaan Jyväskylä KV:sta kotiin EVA:n tai HYL:syn kanssa, vaan jospa sieltä jonkunlainen arvostelukin saataisiin. 

Minun hieno pieni mies. <3