Metsäilyä ja sitä itseään

Näitä tekstejä nyt tulee ihan jatkuvalla syötöllä mut pitäähän sitä kirjotella ainaki niin kauan ku tätä innostusta riittää! :D

Käytiin tänään Toffen kans taas metsälenkillä. Heti alkuun kun koira pääs autosta tuli huomattuu että ehkä se on sittenkin lintukoira! Tarkemmin sanottuna ajava lintukoira. Ehkä 50m päässä meistä pölähti muutama (kana?)lintu lentoon ja Toffe lähti into pinkeenä jahtaamaan niitä. Se ei haukkunut eikä mitään, onnesta soikeena kahteli vaan taivaalle niiden lentoa ja laukkas perässä. Reppana kait kuvittelee lentävänsä niiden mukana vielä joku kerta.

Ois muuten mielenkiintosta nähä miten se suhtautus oikeen riistan sattuessa eteen. Lähtisköhän se ajamaan hirviä ja peurojakin vai jokohan se sillon jopa vähän haukahtelis? Jaa-a, tuleekohan meille koskaan hirvieläimiä vastaan että saatas asia selville...? Toisaalta voishan sitä mennä konehirvitestiinkin selvittämään. Pistetäänpä asia mietintämyssyyn. :D

Noniin, ei siis saatu lintupaistia joten jatkettiin lenkkiä. Koira viipotti edellä hirveellä tohinalla, mut oli taas ihana huomata miten se aina välillä kääntyi tarkistamaan että tulenhan minä perässä. Muutaman kerran huvikseen tein äkkiseltään u-käännöksen enkä sanonut mitään, mutta en koskaan montaa askelta ehtiny ottaa kun koira jo rykäs ohi tutkimaan tätä uutta valitsemaani suuntaa.

Etsi kuvasta koira :D

Vähän pysähdyttiin poseeraamaan.

Jossain välin lenkkiä Toffe katosi pöpelikköön herkeksi. Tilanne ei ollut mitenkään erikoinen joten tiesin sen palaavan ihan parin minuutin sisällä taas luokseni, ja niinhän se palasikin...................tämän näköisenä:

yök.

Juu-u, oikein arvattu, koira kävi pyörimässä siinä itsessään. Hajusta päätellen hevosen. Yyyyyh, kylläpä kiinnosti ottaa tuo lenkin jälkeen taas auton kyytiin ._. Noh, sitä jaskaa ei onneks ollu muualla ku tuossa kaulassa niin ei se auto tainnu sotkeutua ku penkillä oli viltti suojana.

Koira arvosti ku jo toista kertaa tänään raahasin sen pesulle (aamulla rapalenkin jälkeen suihkutin vatsan ja jalat), onneks se sentään on jo sen verran tottunut pesuun ettei enää räpistele kaikin keinoin pakoon. Sen verran monesti sitä on tässä syksyn mittaan saanu huuhtoa. :D 

Parasta on tietysti se että eihän se haju lähtenyt. Saa nähä lähtiskö se pois ees siihen Jyväskylän näyttelyyn mennessä. D: Veikkaan että ei. Faak.