Käytiin eilen taas mejäilemässä. Tein tällä kertaa pidemmän jäljen kuin viimeksi, ja annoin sen taas odottaa tunnin ennen kuin Toffe pääsi sitä ajamaaan.
Voihan ilmavainu tuota koiraa! Alku- ja loppumakauksia lukuunottamatta sen nenä oli koko ajan ainakin 20cm päässä maasta. Ilmasta hastelu tietysti johti siihen, että koira hukkasi jäljen koko ajan. Aika vähän mentiin taas sitä itse jälkeä pitkin, mutta koira kuitenkin pyrki aina korjaamaan. Ja päästiinhän me sentään oikeasta suunnasta kaadolle tällä kertaa!
Kahdella aiemmalla kerralla Toffe on kaadolle päästyään vain haistellut sitä tovin ja sitten jatkanut kaikkea muuta nuuskuttelua. Nytkin se meinasi tehdä niin, mutta kun minä otin koiven käteeni ja olin laittamassa sitä pussiin, niin Toffe yhtäkkiä kiinnostuikin siitä ja olisi halunnut ottaa sen suuhun (ja syödä sen...). Ehkä se pikkuhiljaa alkaa päästä tämän touhun makuun! :)
Mietin että mikähän tuon jäljen hukkaamiseen voisi auttaa.. Pitäisikö minun antaa jäljen vanhentua pidempään, että se haju olisi siellä maassa eikä leijuisi ilmassa? Vai tarkentuuko sillä työskentelu vain harrastamisen jatkamisen myötä jos on tarkentuakseen? Hmh.
Ikävä kyllä meidän Jyväskylän reissu on vähän vaarassa. Syysflunssa on iskenyt sekä minuun että koiraan. Minuun nuhan muodossa ja koiraan vatsavaivoina.
Toffella on nyt noin viikon ajan ollut vatsa vähän sekaisin, mutta en aiemmin huolestunut siitä pahemmin. Nyt kuitenkin kaksi viimeistä iltaa se on vinkunut koko ajan ja eilen se myös oksensi. En antanut sille illalla ruokaa kuin ihan vähän jotta sain maitohappobakteerin syötettyä. Jospa se maha siitä rauhoittuisi...Ehkä Toffe ulisikin sen takia kun vatsaa väänsi.
Toffe on madotettu viimeksi heinäkuussa ennen rokotuksia. Pitääkö minun madottaa se nyt taas syksyllä vai vasta keväällä uudestaan? Voiko nää vatsavaivat nyt liittyä siihen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti