Mejäilyä ja mätsäröintiä

Viime päivinä Toffella on ollut paljon menoja.
Torstai-iltana ajoimme Nurmekseen anoppilaan, ja perjantai menikin useissa eri paikoissa kyläillen. Illan päälle ajoimme vielä takaisin kotiin ja koira nukkuikin koko matkan väsyneenä kaikista rapsutuksista. Tai saattoihan sillä olla ähkykin, kun se aamulla muiden vielä nukkuessa oli käynyt ryöväämässä talon koiravieraille tarkoitetut herkkuvarastot....

Lauantaina Toffe pääsi ensimmäistä kertaa meijäilemään! Osallistuimme siis Pyhäselän koiraharrastajien järjestämälle mejä-kurssille. Aluksi istuimme koko ryhmän kanssa sisätioissa ja kouluttaja kertoi meille perusasioita jäljestämisestä. Eihän minulle tietysti siinä vaiheessa jäänyt mitään päähän, minä kun olen enemmän semmoinen käytännön tilanteissa oppiva.
Seuraavaksi siirryimme metsään. Koirat saivat yksitellen tutustua kaatoon eli hirvenjalkaan, ja sitten alkoikin pitkä autossa odottelu. Siis koirilla. Me ihmiset lähdettiin opettelemaan jäljen tekoa. Tässä vaiheessa minäkin aloin jo tajuta jutun jujun! Kaikille koirille tehtiin tietysti omat jäljet, joiden annettiin n. 1 tunti ennen kuin ensimmäiset koirat päästettiin ajamaan. Koirat tietysti ajoivat yksi kerrallaan jälkensä, ja Toffe sai olla kolmantena (kahdeksasta koirasta).

Toffe ei viihdy autossa mitenkään erityisen hyvin, joten olihan se jo aika kypsynyt siihen odotteluun siinä vaiheessa kun kävin sen hakemassa "töihin". Ilmassa varmasti leijaili joka puolella veren haju, ja Toffe inisi ja tempoikin siihen malliin että kova palo oli jo päästä haistelemaan.

Alkumakausta tutkimassa :)

Ensikertalaisina meille ei sinänsä ollut mitenkään varmaa, että Toffea kiinnostaisi mikään veri tai muutenkaan haistelutouhu, mutta uumoiluni olivat onneksi osuneet oikeaan ja alkumakauksen tutkimisen jälkeen Toffe lähtikin kiinnostuneena jatkamaan eteenpäin jälkeä pitkin. 

Olen huomannut Toffen kulkevan toisinaan "nokka pystyssä" eli ottamassa ilmavainua, eikä se nytkään mitenkään maata möyrynnyt verta haistellessaan, mutta kutakuinkin oikeaa reittiä pitkin se meidät kaadolle johdatti! Jee, hyvä Toffe! :) 

Jee se löytyi!!

Nyt voidaankin kurssi käyneenä käydä ihan itse harrastelemassa tätä, jee! :) Ja kuvat ei siis minun ottamia, vaan kurssin järjestäjä lähetti ne minulle. :)

Mejäilyn jälkeen arvelin Toffella vielä riittävän energiaa monen tunnin autossa odottelun jälkeen, joten lähdettiin läheiseen metsään juoksemaan. Minulla ei tietenkään ollut sinä 20m liinaa mukana joten päätin päästää koiran irti. Valitsemani alue oli tasaista kangasmetsää jossa oli laajoja hakkuualueita, joten siellä näki kauaskin. Liikkellä ei onneksi näkynyt olevan paljoa muita kanssaliikkujia, joten sain olla melko huoletta, vaikka Toffea pidinkin ensimmäistä kertaa lenkillä irti. Koira juoksi tietysti joka paikkaan ihan innoissaan ja suu vaahdossa. Muutaman kerran se meni pariksi minuutiksi jonnekkin pöpelikköön niin etten sitä nähnyt, mutta eihän siinä ehtinyt huolestuakaan kun se jo tuli taas esiin.
Mukava oli katsella Toffen juostessa puhtaita liikkeitä, kun sitä pitkää liinaa käyttäessä se naru tahtoo sotkeutua jalkoihin ja juoksu näyttää milloin miltäkin. Mukava oli myös huomata, että koira tarkkaili minua aina sivusilmällä etten mene hukkaan, ja tuli kutsusta aina mielellään luokse, eikä lähtenyt muualle liihottelemaan hihnaan joutumisen pelossa. Eikä muuten nyt pidä saada ihan väärää kuvaa Toffesta, kyllä sillä korvat aina meni hetkeksi lukkoon hyvän hajun tarttuessa nenään... :D

Tänään eli sunnuntaina suunnattiinki Pärnävaaralle taas, mutta ei maisemia katselemaan vaan mätsäreihin. Sininen nauha sieltä saatiin, eikä sijoitusta, mutta onneksi me ei mentykään pelkän menestyksen perässä, vaan koetin saada koiran käyttäytymään. Toffella on nyt menossa semmoinen mörkövaihe (siis toivottavasti pelkkä vaihe!), että kaikille uroksille pitää möristä. Viime mätsärissä nauhakehässä olosta ei tullut mitään, kun Toffe keskittyi vain molemminpuolin oleviin uroksiin. Minäkin menin silloin niin lukkoon etten saanut suutani auki edes kieltääkseni murisemasta... Tänään olinkin sitten valmistautunut paremmin ja koirakin keskittyi enemmän minuun, vaikka edelleen pitikin murista.
Viikon päästä on taas seuraava mätsäri, pitäisköhän sinne ottaa se näyttelyhäkki mukaan, niin pääsisi koirakin välillä rauhoittumaan eikä tartteis joka suuntaan möristä... Ehkäpä :)

Tässä vielä kuva kun oltin tänään kehässä. Kuva on ihan todella huono perunalla otettu, mutta poika näyttää niin komealta että pakko julkasta. <3